aidon arkinen

TIISTAI-pohdintaa uhmaiästä

on
6. helmikuuta 2018
Uhmaikä

Meidät menot peruuntuivat tänään, joten pidimmekin aivan tavallisen kotipäivän siivoten, leikkien ja ruokaa laittaen. Ajattelin kuitenkin kirjoitella tänne blogin puolelle, koska mielessäni on ollut jo jonkin aikaa eräs aihe. Nimittäin taaperon uhmaikä.

Uhma on tärkeä ihmisen kehityksessä, opetteleehan lapsi nimittäin sanomaan "ei".Pieni lapsi ilmaisee oman tahtonsa esimerkiksi kieltäytymällä ja tottelemattomuudella. Jos vanhempi suhtautuu lapsen tahdon ja vihan ilmaisuun tuomitsevasti, lapselle voi tulla käsitys, ettei hän saa tahtoa itse ja että hänen on alistuttava muiden tahtoon. Vanhemman pitäisi pysyä rauhallisena ja ottaa lapsen tunteet vastaan.

Onnilla uhma tekee selkeästi tuloaan. Hän hermostuu herkästi pienistäkin asioista. Aika tyypillinen, lähes jokapäiväinen kiukuttelu menee kutakuinkin näin. Olemme rappukäytävässä tulossa kotiin. Asumme kolmannessa kerroksessa ja talossamme ei ole hissiä. Onni haluaa kävellä rappuset itse ylös, mutta meneekin vain muutaman askelman ja heittäytyy sitten rappusiin makaamaan. Kun kysyn Onnilta, pidätkö äitiä kädestä tai tuletko syliin, vastaus on "en, Onni itse". Nostan Onnin seisomaan, mutta hän ei suostu kävelemään houkutteluista huolimatta. Lopulta kannan Onnin kotiin hänen raivotessaan sylissäni.

Ja tämä on vain yksi esimerkkitapaus, päivän aikana joudumme vääntämään milloin mistäkin asiasta, kuten pottailusta tai syömisestä. Mutta miten uhmaan voi vastata kuitenkaan olematta huono kasvattaja?

Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena ja yrittää rauhoitella lasta. Lapselle ei kannata huutaa, koska hän ottaa mallia vanhemmistaan. Asiat pitäisi yrittää perustella lapselle mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti.

En osaa antaa teille muille lastenkasvatusohjeita tai neuvoa, ennemminkin haluaisin vain muistuttaa siitä, että uhmakin on osa lapsenkehitystä ja ohimenevä vaihe. Ja vaikka vahvatahtoisen lapsen kanssa eläminen on välillä haastavaa, voi olla helpottava kuulla että muissa perheissä käydään samanlaisia taisteluja. Vertaistuki on kaikkein parasta.

On hyvä myös muistaa, että uhma on pohjimmiltaan eräänlainen rakkaudenosoitus. Lapsi uhmaa niitä ihmisiä, joiden kanssa hänen olonsa on turvallisin. Tämän vuoksi vanhemmat saavat suurimman osan uhmasta osakseen.

Tsemppiä kaikille muillekkin uhmaikäisten vanhemmille!

Uhmaikä

Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti