Vapaaehtoisena Tunne rintasi ry:ssä

Moikka! Olen tässä jo jokin aika sitten aloittanut vapaaehtoistoiminnan Tunne rintasi ry:ssä. Mikäli kyseinen järjestö on sinulle täysin vieras, niin voisin kertoa siitä lyhyesti. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää rintasyövän varhaista toteamista ja nimenomaan omatarkkailun keinoin. Rintasyövän varhainen toteaminen helpottaa rintasyövän hoitoa, alentaa hoitokustannuksia ja pienentää kuolleisuutta. Toimintaa tuetaan Veikkauksen tuotoilla.

Eilen uusille vapaaehtoistoisille järjestettiin koulutuspäivä. Koulutuksen kesto oli kolme tuntia ja siihen sisältyi paljon hyödyllistä tietoa, kuitenkin ytimekkäästi esiteltynä. Tärkeän faktatiedon lisäksi kävimme hieman läpi jokaisen omia taitoja ja mielenkiinnonkohteita. Siten vapaaehtoistoimintaa on helppoa ja mielekästä lähteä toteuttamaan juuri sillä tavalla, kuin itselle parhaalta tuntuu. Voisin hieman kertoa omasta toimenkuvastani Tunne rintasi ry:ssä ja vastailla muutamaan muuhunkin yleiseen kysymykseen vapaaehtoistoiminnasta.

Mikä sai minut ryhtymään vapaaehtoiseksi?

Törmäsin Tunne rintasi ry:hyn ihan sattumalta Instagramin kautta. Tutustuin heidän toimintaansa ja se vaikutti heti mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea tärkeältä. Lisäksi aloitettuani terveydenhoitajaopinnot viime syksynä, ajattelin että sekin olisi hyvä tiedotusväylä. Nyt minulla on nimittäin hyvä tilaisuus viedä tietoisuutta rintasyövästä ja omatarkkailun tärkeydestä myös joidenkin kurssien yhteyteen jne. Ja tietysti isona syynä myös se, että haluan olla mukana tekemässä hyvää ja edistämässä naisten terveyttä; rintasyöpä kun on naisten yleisin syöpä.

Mitkä ovat minun tapojani toteuttaa vapaaehtoistoimintaa?

Eilen aloimme tosiaan suunnittelemaan, miten minä voisin toiminnallani edistää rintojen omatarkkailua. Kirjoittaminen on itselleni melko helppo tapa tiedottaa asioista ja siksipä ajattelin aina silloin tällöin kirjoitella tänne blogin puolelle aiheesta. Kirjoittamisen lisäksi olen viime aikoina kiinnostunut videoiden kuvaamisesta. Koulutuksen vetäjän, Lauran, mielestä videomateriaali olisi loistava keino vaikkapa haastatella rintasyöpää sairastavia naisia. Lisäksi Laura ehdotti, että voisin harjoitella podcastien tekemistä. Siinä olisikin itselleni uusi haaste ja kehittymisen kohde, joten ehdotus kuulosti ehdottomasti mielenkiintoiselta.

Miten vapaaehtoistoiminta näkyy somesisällöissäni?

Tulen julkaisemaan Instagramissani satunnaisesti kuvia, joissa muistutellaan kuukausittain tehtävästä omatarkkailusta. Kerran kuukaudessa on suositus, mutta toki jokainen rintojen katselu- ja tunnustelukerta ovat aina sinulle hyödyksi. Jokaisen omatarkkailukerran kautta opit tuntemaan kehoasi hieman paremmin. Osaat siten tunnistaa kehossasi tapahtuvia mahdollisia muutoksia ja reagoida niihin.

Mikäli tosiaan innostun kuvaamaan videoita tai tekemään podcasteja, niin niistä tietysti tiedotan teille sekä täällä blogissa, että myöskin Instagramin ja mahdollisesti myös Facebookin puolella.

Kuinka kauan vapaaehtoistoiminta jatkuu ja maksaako se?

Vapaaehtoisilta toivotaan sitoutumista vähintään vuoden ajaksi. Takarajaa toiminnalle ei ole, joten sitä voi jatkaa niin kauan, kuin itseltä mielenkiintoa ja innostusta löytyy. Vapaaehtoisille ei aiheudu toiminnasta minkäänlaisia kuluja, esim. kaikki matkakulut korvataan.

Kuka voi ryhtyä vapaaehtoiseksi ja miten hakeminen tapahtuu?

Vapaaehtoiseksi voi hakeutua kuka tahansa, jolta löytyy mielenkiintoa terveyden edistämistä kohtaan. Voit tulla mukaan sellaisena kuin olet, ennakkotietoja ei tarvita. Edellytyksenä on, että sitoudut järjestön arvoihin ja tavoitteisiin. Myös lisäkoulutuksiin olisi hyvä osallistua aika ajoin. Vapaaehtoisena voit toimia omien opiskelu- ja työkiireidesi mukaisesti silloin kun sinulle sopii: jokainen tunti on tärkeä!

Mikäli olet kiinnostunut vapaaehtoisena toimimisesta Tunne rintasi ry:ssä, niin voit ottaa yhteyttä sähköpostitse joko info@tunnerintasi.fi tai laura.hakala@tunnerintasi.fi.

Asiat joista olen kiitollinen nyt

Moikka kaikille! Mulla meni viime viikonloppu niin häätunnelmissa (Love me do-häämessut Kaapelitehtaalla, linkin takana kuvaamaani videomateriaalia messuilta), että unohdin kokonaan Karhusola -blogin 1-vuotissynttärit! Blogini tosiaan täytti viime lauantaina vuoden, joka tavallaan tuntuu vasta hyvin lyhyeltä ajalta. Toisaalta koen, että vuoden aikana on ehtinyt tapahtumaan niin paljon; terveydenhoitajaopintojen ja lasten päiväkodin aloitus, blogin siirtyminen osaksi Perhekuplan blogiyhteisöä, vapaaehtoistoiminnan aloitus Tunne rintasi ry:ssä ja ennen kaikkea oma henkinen kasvuni kahden lapsen äitinä.

Tänään haluan jakaa kanssanne asioita, joista olen tällä hetkellä kiitollinen. Herkästi ihmisillä on tapana ajatella asioita negatiivisen kautta, myös minulla on joskus niitä päiviä. Etenkin teini-iässä osasin aina löytää asioiden negatiiviset puolet. Vasta aika lähivuosina olen oppinut jakamaan positiivista mieltä ja olemaan kiitollinen arkipäiväisistäkin asioista, kuten terveys, perhe, ruoka, koti jne. Joten sen sijaan, että miettisit mitkä asiat tänään menivät pieleen, voisit ajatella missä asioissa onnistuit ja mistä olet kiitollinen.

Aihetta kiitollisuuteen:

• Eetu ja lapset. Heidän takiaan minulla on päivittäin aihetta onnellisuuteen ja kiitollisuuteen.


• Opiskelupaikka. On niin huippua saada opiskella terveydenhoitajaksi. Se on oikeastaan yksi ammatti, josta olen haaveillut jo lapsesta saakka.


• Blogi. Välillä mietin onko blogini kehittynyt mihinkään suuntaan tai mihin suuntaan se on tulevaisuudessa menossa. Olen blogini myötä kuitenkin tutustunut ihaniin ihmisiin ja päässyt mukaan erilaisiin tapahtumiin. Perhekuplan blogiyhteisö on myös tuonut mukanaan pelkkää positiivista.


• Hääsuunnitelmien edistyminen. Kesäkuun häihin on aikaa "enää" noin viisi kuukautta. Suunnitelmat ovat kuitenkin jo todella hyvällä mallilla, joten ainakaan vielä ei ole ilmennyt stressiä.


• Terveys. Saahan iloita siitä, että pojat ovat olleet terveinä viikon verran? Päiväkodissa jyllää jälleen kuumetautia, mutta meidän perhe on toistaiseksi onneksi välttynyt siltä.


• Perhe. Minulla on niin ihania sukulaisia ympärilläni! He auttavat lasten hoidossa aina tarpeen tullen ja ovat muutenkin aina tukena. Olen heille oikein erityisen kiitollinen.


• Oma aika. Aloitin jokin aika sitten käymään kuntosalilla. Eetu mahdollistaa treenaamiseni olemalla lasten kanssa sen aikaa, eli yleensä kolmesti viikossa.


• Sokerittoman sujuminen. Olen ollut parin viikon ajan herkkulakossa ja se on sujunut toistaiseksi todella hyvin. Päivittäinen sokerimäärä on vähentynyt hurjasti ja olo on ollut sitä myöten todella virkeä. Toki liikunnallakin on vaikutusta hyvään oloon.

Kannattaa muuten seurailla mun instatiliä,  @karhusola. Sinne on tulossa lähiaikoina kivoja arvontoja ikäänkuin blogin synttäreiden kunniaksi. Arvonnat toteutetaan yhdessä ihanien Ikkunalaudalla -blogin Essin sekä Lumiemmi -blogin Emmin kanssa. Joten jääkäähän seurailemaan, super ihania juttuja tiedossa! Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Liikunnan monet hyödyt ja rakkaus omaa kroppaa kohtaan

Moi kaikki ja ihanaa lauantai-iltaa! Minulla on ollut aamusta alkaen ihanan energinen olo, vaikka nukuinkin viime yönä hieman katkonaisesti. Auringonpaisteellakin oli varmasti vaikutusta mielialaan. Myös liikuntaharrastuksen aloituksella on ollut positiivisia vaikutuksia; sen lisäksi että olen virkeämpi ja motivoituneempi, niin jaksan myös kiinnittää huomiota ruokavaliooni. Haluan päästä järjettömästä sokeririippuvuudestani eroon, joten en ostele kotiin mitään herkkuja hetkeen. Herkkulakkoa on jatkunut vasta noin viikon ajan, mutta tähän mennessä se sujunut todella hyvin. Mielestäni on ihan ok pitää karkkipäivä kerran viikossa ja niin se tulee toivottavasti jatkossa olemaankin, ensin minun on vain päästävä eroon jatkuvasta makean syömisestä. Jos nyt sallisin itselleni herkutteluhetken kerran viikossa, niin itseni tuntien tiedän, että se riistäytyisi nopeasti käsistä ja herkuttelusta tulisi taas jokapäiväistä. Kunhan jatkuva makeanhimo on selätetty, saatan ehkä uskaltaa ottaa itselleni pienen herkutteluhetken.

Mainitsinkin jo hieman edellisessä postauksessa tavotteistani kuntosalitreenin suhteen. Tärkeimpiä asioita urheilussa ovat mielestäni terveyden ylläpitäminen ja parantaminen, hyvänolon (henkisen ja fyysisen) tavoittelu sekä kehittyminen (lihasmassa, kestävyys jne). Kun mainitsen ihmisille aloittaneeni liikuntaharrastuksen, saan usein vastaukseksi jotain tämän kaltaista: "sähän olet jo noin hoikassa kunnossa, eihän sun tarttis käydä salilla". En urheile pudottaakseeni painoa, vaan urheilen kaikista yllämainituista syistä. Liikunnalla tavoittelen terveyttä ja hyvää oloa. Heikon lihaskunnon vuoksi minulla menee usein selkä ja hartiat jumiin, joten siinäkin on ehdottomasti kehittämisen varaa. Liikunnalle voi siis olla monia muitakin syitä, kuin painonpudotus.

Olen tyytyväinen kroppaani ja enemmänkin, rakastan sitä. Se on tehnyt uskomattoman työn kantaessaan kaksi raskautta, synnyttänyt kaksi poikaa ja vieläpä palautunut koettelemuksista hyvin nopeassa ajassa. Viimeisimmästä synnytyksestä on pian kulunut 1v3kk. Mielestäni olen täysin normaalin kokoinen ja painoinen, joten välillä hieman ihmettelen muiden kommentteja ulkonäöstäni. Muutamaan saamaani kysymykseen voin selvyyden vuoksi vastata lyhyesti.
"Syötkö tarpeeksi?". Syön riittävästi ja monipuolisesti, mutta imetys toki kuluttaa paljon. Siksi välillä mietinkin mitä saisin lisättyä ruokavaliooni, ettei painoni putoaisi enempää. Imetyksen vuoksi juon myös paljon vettä.
"Miksi olet noin pienikokoinen?" Olen aina ollut kooltani pieni ja suvussani on muitakin pienikokoisia naisia. Tähän en osaa sen kummemmin vastata.

Pyysin tänään Eetua ottamaan minusta muutaman kokovartalokuvan, jotta pystyisin niiden avulla seuraamaan kropassani tapahtuvia muutoksia. Siitä saa hirveästi lisää motivaatiota, kun huomaa kehityksen näkyvän myös ulospäin. Uudet kuvat voi ottaa vaikkapa kuukauden välein ja niitä on sitten mielenkiintoista vertailla kuukauden takaisiin kuviin.

Vatsalihasten välissä on vielä noin sentin mittainen erkauma, mutta olen uskaltanut pikku hiljaa herätellä vatsalihaksia. Aloitin lantionpohjalihasten treenaamisella ja vinoilla vatsalihaksilla, ennen kuin ryhdyin harjoittamaan suoria vatsalihaksia. Raskauden jälkeen treenaaminen kannattaa aloittaa aina varovasti ja omaa kroppaa kuunnellen.

Palailen vastaavanlaisten kuvien muodossa kuukauden tai parin päästä. Nyt hyvää yötä!

Sinun arkesi on hänen lapsuutensa

Moikka piiiiitkästä aikaa! Viimeksi kirjoittelinkin teille viime vuoden puolella, enkä ole sen jälkeen ehtinyt kyselemään teidän kuulumisia lainkaan. Toivottavasti teillä on lähtenyt tämä vuosi hyvin käyntiin, aika moni teistä on varmaan palannut jo lomilta arjen äärelle. Me tosiaan lomaillaan vielä tämän viikon ajan, ja sitten minulla jatkuukin taas koulu ja pojilla päiväkoti. Meillä meni uusivuosi ihan rauhallissa merkeissä kotosalla, koska Onnille nousi korkea kuume juuri uudenvuoden aattona.

Tässä lomaillessa ollaan touhuttu ihan arkisia juttuja, mm. nukuttu aamulla pitkään, nähty kavereita ja käyty riehumassa hoplopissa. Sen lisäksi aloitin jälleen pitkän tauon jälkeen käymään kuntosalilla ja uimassa.

Tänään haluan kirjoitella teille aikuisen somen käytöstä ja lapsen kanssa leikkimisestä. Kuten mainitsin, en ole kirjoittellut tänne blogiin nyt hetkeen. Syynä siihen on osittain se, että kadotin hetkeksi inspiraation kirjoittamiseen. Hääblogin puolelle on ollut jotenkin hyvin helppoa ja luontevaa kirjoittaa, kun taas Karhusola- blogi tuntuu olevan vähän horroksessa.

Siihen on myös toinen syy; en ole halunnut avata läppäriäni laisinkaan, koska se aika on pois pojiltani. Yhden blogitekstin kirjoittaminen vie usein melko paljon aikaa, koska se vaatii kirjoitusasun viimeistelyä, tekstien hiomista ja kuvien ottamista, lisäilyä ja niin edelleen.

Ja vaikka olenkin viime aikoina pysynyt aika paljon poissa läppäriltäni, niin huomaan usein selailevani puhelintani. Instagram tilin ja stoorin päivitys sekä toisten julkaisujen selaaminen, Facebookin kirppis-, vauva- ja hääryhmien selaaminen, kommentointi sekä omat julkaisut, kavereiden kanssa viestittely, sähköposti... Erilaisten somekanavien selaamiseen saa kulumaan vaikka miten paljon aikaa.

Päivitysten tekeminen ja uusien seuraajien kerryttäminen voi tuntua tärkeltä, vaikka todellisuudessa tärkein asia löytyy läheltä, omat lapset. Haluan kiinnittää huomiota omaan ajankäyttööni puhelimella. Siihen on käsittääkseni olemassa myös jotain appeja, sellaisia joihin asetetaan sallittu tuntimäärä per päivä ja sen täyttyessä puhelinta ei tarvitse enää vilkuilla sen päivän aikana.

Sattuuko joku teistä tietämään/muistamaan millä nimellä vastaavanlainen appi löytyy play storesta? Puhelimen käyttö on ihan ok, kunhan se ei vie liikaa huomiota.

Tässä lähiaikoina huomasin jossain somekanavassa (ylläripylläri, missäs muuallakaan) otsikossakin mainitun lauseen: "sinun arkesi on jonkun lapsuus". Lause jäi jotenkin soimaan päähäni ja silloin ajattelin, että haluan panostaa lasteni arkeen olemalla siinä mahdollisimman paljon läsnä. Lapset ovat pieniä vain hetken ja haluan nauttia jokaisesta päivästä heidän kanssaan. On ihana huomata, kun lapsi oppii jotain uutta ja toisaalta vastavuoroisesti opin aina lapsistani jotain uutta ja opin päivä päivältä tuntemaan heidän luonteenpiirteitään aina hieman paremmin.

Lapsi ei enää myöhemmin muista, oliko heillä kotona tavarat järjestyksessä ja pyykit viikattuina, eikä kodin siisteys toimi mittarina hyvälle tai huonolle vanhemmalle. Sen sijaan lapsi muistaa mm. tuliko hän kuulluuksi, lohdutettiinko häntä, rakastettiinko häntä, oltiinko hänelle läsnä ja oliko koti turvallinen paikka olla.

Ennen siivosin kotona hullunlailla ja lapset levittivät kaikki lelut sitä mukaa, kun sain edellisiä siivottua pois. Nykyisin en tee enää sitä. Onni osaa jo itse osallistua omien lelujensa siivoamiseen jonkin verran ja teemmekin usein niin, että edelliset leikit täytyy korjata pois ennen kuin uusi leikki voi alkaa. Loput tavarat siivoamme usein iltaisin Eetun kanssa yhdessä paikoilleen, sen jälkeen kun pojat ovat jo menneet nukkumaan. Mielestäni se on toiminut ihan hyvin ja ainakin se tuottaa vähemmän stressiä kuin jatkuva siivoaminen.

Ja hei somekanavienkin selaamisen voi ajoittaa iltaan, kunhan ette laiminlyö parisuhdeaikaanne. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.

Toivottavasti saitte kiinni tekstin pointista, ehkä tiivistetysti "unohda ne tiskit hetkeksi ja ole läsnä lapsellesi nyt". Tai voihan jokainen käyttää luovuttaan ja tehdä kotitöistä vaikkapa jonkinlaisen leikin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla; kotityöt ja yhteinen aika lasten kanssa. Ihanaa viikkoa kaikille, touhutkaa lastenne kanssa jotain kivaa!