aidon arkinen

Kävelemään oppinut 1-vuotias

on
26. marraskuuta 2018
Moi pitkästä aikaa! Tänne blogiin kirjoittelu ja ylipäätään somen päivittely on viime viikkojen aikana tuntunut jotenkin työläältä. Etenkin Instagramin somesisältöön meinaa hukkua ja se alkaa ahdistamaan. Pieni sometauko voisi siis todellakin olla ihan paikallaan.

Halusin tänään kuitenkin tulla kertomaan teille meidän lahjakkaasta pikku naperosta, joka on pari viikkoa sitten oppinut kävelemään. Kävelemisen oppiminen tapahtui hyvin nopeasti, ihan parin päivänä aikana. Sitä ennen Oiva oli tietysti harjoittelut kävelemistä tukea vasten ja kävelykärryn kanssa.

 
Nyt Oiva tepastelee jo pitkiäkin matkoja, mutta pyllähtää välillä lattialle. Kävimme tänään kauppakeskus Kaaressa ja siellä Oiva innostui kävelemään käytäviä pitkin. Otin siitä pienet videoklipit, mutta tämä bloggerin oma videosovellus tekee valitettavasti laadun todella huonoksi.



Onni oppi kävelemään 1v2kk iässä, joten meiltä ei löydy kotoa mitään tarpeeksi pieniä kenkiä Oivan käyttöön. Pitäisi siis löytää jostain Oivalle hyvät ensikengät, olisiko teillä kellään antaa mitään suosituksia? Katselin Kavat-merkkisiä kenkiä, mutta niiden laadusta minulla ei ole kokemusta. Ainakin hinnasta voisi päätellä, että kyseessä olisi laadukkaat kengät. Onnilla on ollut useat Eccon kengät ja niihin ollaan ainakin oltu tyytyväisiä.

Samoihin aikoihin kun Oiva oppi kävelemään, hän päätti luopua myös tutista. Oiva on siis selvästikkin päättänyt kasvaa isoksi pojaksi täytettyään vuoden. Ehkä hieman haikeana odotan milloin hän haluaa luopua myös imetyksestä. No, täytyy nauttia yhteisistä imetyshetkistä vielä sen aikaa kuin voi.

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa kaikille!


Puolison ja doulan roolit synnytyksessä

on
20. marraskuuta 2018
Minulta on monesti kysytty, että miksi halusimme doulan mukaan synnytykseemme ja eikö kumppanin läsnäolo riitä. Syitä doulan varaamiseen oli useita.

Doula tulee tutuksi jo raskausaikana ja luo sitä myöten turvallisuutta ja pysyvyyttä. Meidän doulamme oli meille jo ennestään tuttu, joten kynnys varata doula oli matala. Doula tutustuu perheeseen ja kuuntelee heidän toiveitaan. Halusin saada doulalta tietoa lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista ja ohjausta niiden toteuttamiseen. Myös mahdollisia aikaisempia synnytyksiä pystyy käymään doulan kanssa läpi ja pohtia yhdessä mitä toivoisi tulevalta synnytykseltä. Eniten doulalta kuitenkin toivoin, että hän olisi mieheni tukena ja osaisi kertoa hänelle miten hän voisi auttaa.

Tässä julkaisussa puheenvuoron saavat myös puolisoni Eetu ja doulanamme toiminut Kata.

Kuva: Kata Lindroosin arkistoista

Ihan aluksi kerron hieman doulasta; mikä on doula ja mitkä ovat hänen tehtäviään synnytyksessä. Doula on koulutettu synnytystukihenkilö, jonka tarkoituksena on tukea synnyttäjää sekä hänen kumppaniaan tarjoamalla henkistä, fyysistä ja informatiivista tukea ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja heti synnytyksen jälkeen. Lisäksi doulan tehtäviin voi kuulua mm. seuraavia asioita:
  • tarjoaa apua ja neuvoja selviytyä kivusta mm. ohjaamalla synnyttäjää sopiviin asentoihin sekä tukemalla rauhallista hengitystä ja rentoutumista
  • kannustaa ja tarjoaa jatkuvaa tukea koko synnytyksen ajan
  • näyttää mallia ja antaa vinkkejä tukihenkilölle
  • tuo äidin synnytystoivelistassa mainittuja toiveita esiin synnytyksen kuluessa
  • selventää eri vaihtoehtoja ja keskustelee niiden hyvistä ja huonoista puolista sekä auttaa vanhempia tekemään tietoisia valintoja
  • voi myös ottaa valokuvia tai kuvata videoita, hakea ruokaa tai hoitaa muita käytännön asioita
  • tarvittaessa tukee ja auttaa äitiä ensi-imetyksessä (Lähde: bebesinfo.fi)
Doulan tehtäviin ei kuulu lääkkeiden anto, sisätutkimusten tekeminen, vauvan sydänäänien seuraaminen tai mikään muu lääketieteellinen toimenpide. Näin ollen doulan läsnäolo ei tarkoita, ettei kätilöä tarvittaisi.


Minä: "Esikoisen synnytyksessä jäin kaipaamaan tietoa lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista. Olisin myös kaivannut enemmän tukea puolisoltani, mutta ymmärrän että hän oli siinä tilanteessa ihan yhtä hämillään kuin minäkin. Kipu säikäytti minut, enkä osannut vastaanottaa sitä, vaan taistelin kipua vastaan. Olin kivun kanssa niin lukossa, että synnytys pitkittyi ja tarvitsin lääkettä. Toisaalta siihen tilanteeseen epiduraali toi helpotusta, koska pystyin sen avulla rentoutumaan hetkeksi.

Toisen lapsen odotusaikana olin jo hyvissä ajoin varannut itselleni doulan. Halusin mahdollisimman luonnollisen synnytyksen, mutta minulta puuttui luottamus omaa kroppaani kohtaan. Katan pitämän valmennuksen ja keskusteluhetkien avulla sain raskausaikana tunteen; minä pystyn tähän, minun kroppani pystyy tähän. Luottamuksen löytyminen oli ensisijaisen tärkeää onnistuneen synnytyskokemuksen kannalta. Synnytys eteni minun tahtiini ja tilanne oli jotenkin ihanan rauhallinen. Kukaan ei ollut kertomassa minulle mitä minun pitää tehdä, vaan sain toimia omien vaistojeni varassa. Kuitenkin samalla tietäen, että apua on lähellä jos sitä tarvitsee."


Doula Kata: "Doulan ja kumppanin roolit ovat erilaiset. Kumppanista tulee myös vanhempi. Kätilö varmistaa äidin ja syntyvän vauvan hyvinvoinnin ja on lääketieteellisessä vastuussa, kun taas doula pystyy olemaan 100% läsnä tukemalla synnyttäjää. Doula ei toimi ainoastaan synnyttäjän tukena, vaan on myös kumppanin tuki. Doulan avulla puoliso osaa paremmin olla synnytyksessä tukena ja läsnä, aktivoimalla kumppania tulemaan lähemmäs synnyttäjää ja auttamalla lääkkeettömissä keinoissa. Doula mahdollistaa myös kumppanille tauot."

Eetu: "Synnytyksen aikana Kata kertoi minulle miten voin olla Saran tukena ja ohjeisti akupainannassa. Sairaalalle tultaessa pystyin hoitamaan sisäänkirjautumisen, koska tiesin että Kata on Saran tukena sen aikaa. Kata ohjasi minua menemään Saran lähelle ja hengittämään hänen kanssaan samaan rytmiin (niin että Sara seuraa minun hengitystäni). En kokenut, että Kata olisi yrittänyt ottaa synnytyksessä minun paikkaani, vaan ennemminkin olla lisäkäsinä ja tukena."

Mikäli joku teistä on harkinnut itselleen doulaa, niin esimerkiksi Suomen doulat ry -sivustolta löytyy Suomessa toimivia doularyhmiä aluettain.

Rintojen omatarkkailua myös raskauden ja imetyksen aikana

on
12. marraskuuta 2018

Moi kaikille! Oletteko kuulleet Tunne rintasi ry:stä? Yhdistyksen tarkoituksena on edistää rintasyövän varhaista toteamista, johon liittyy oleellisesti rintojen omatarkkailu. Omatarkkailuun kuuluu kaksi vaihetta; katselu ja tunnustelu. Rintojen omatarkkailulla voidaan nopeuttaa hoitoon pääsyä, tehostaa hoidon vaikuttavuutta ja vähentää rintasyöpäkuolemia. Rintasyöpä on Suomen yleisin syöpä ja niistä vain 34% löydetään mammografiaseulonnoilla, joten omatarkkailu on erittäin tärkeää seulontojen ulkopuolella ja niiden rinnalla. Tänä vuonna myös Roosa-nauha keräyksessä on teemana rintasyövän varhainen toteaminen.

Tunne rintasi ry on valtakunnallinen kansalais- ja kansanterveysjärjestö, jonka toimintaa tuetaan Veikkauksen tuotoilla. Yhdistyksen toiminta perustuu tutkittuun tietoon ja pitkäaikaiseen kahdenkymmenen vuoden kokemukseen.


Löysin itse tämän yhdistyksen vasta hiljattain ja kiinnostuin heti sen toiminta-ajatuksesta ja arvoista. Terveydenhoitajaopiskelijana minua kiinnostaa nimenomaan terveyttä edistävä toiminta, eli ohjeistus ja neuvonta sekä varhainen terveysriskien tunnistaminen. Ryhdyin yhdistyksen vapaaehtoiseksi, jotta voin jakaa tietoa rintasyövän oireista ja ohjeistaa omatarkkailussa. Tunne rintasi -sivustolla on erittäin hyviä omatarkkailuohjeita kaikenlaisessa elämäntilanteessa oleville naisille ja itseasiassa myös miehille, koska rintasyöpään voi sairastua myös miespuolinen. Itse kiinnostuin erityisesti raskaus- ja imetysajan omatarkkailusta, koska imetän edelleen Oivaa. Minua on mietityttänyt voiko tarkkailua tehdä myös imetettäessä.

Sivustolla ohjeistetaan tunnustelmaan rintoja silloin, kun ne ovat tyhjän tuntuiset, eli imetyksen tai pumppauksen päätteeksi. Eikä tietenkään jokaisen imetyskerran jälkeen, kerran kuukaudessa riittää. Rinnoissa tuntuvat kyhmyt voivat olla maitorauhasia tai johtua huonosta imetysasennosta. Rintasyöpä voi oireilla verisellä eritteellä, mutta verierite voi liittyä myös imetykseen. Silloin kannattaa tarkistaa ettei nännissä ole haavoja ja että imuote on hyvä.


Raskausaikana omatarkkailusta tekee jokseenkin haastavaa raskauden tuomat muutokset rinnoissa, kuten arkuus, pinkeys tai särky. Rinnoista saattaa loppuraskaudessa myös vuotaa kellertävää maitoa, kolostrumia. Rintoja kannattaa tunnustella säännöllisesti myös raskausaikana mahdollisten kyhmyjen, kiristävien alueiden tai muiden muutosten varalta. Mutta koska tunnustelua voi raskausaikana olla vaikea tehdä esim. kovan säryn vuoksi, kannattaa rintojen tarkkailussa kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin asioihin:

  • ulkonäkö: ihottuma, haava joka ei parane, nännin tai ihon vetäytyminen sisäänpäin sekä verinen vuoto nännistä
  • tuntemukset: kihelmöinti, kuumotus tai kutina 
Tässä linkissä on kerrottu lisää omatarkkailusta nimenomaan raskaus- ja imetysaikana. Kyseisen tekstin on lukenut ja hyväksynyt Imetyksen tuki ry. Mikäli jokin asia rintojen muutoksissa tai imetyksessä mietityttää, niin äitiys- ja lastenneuvoloista voi rohkeasti kysyä neuvoa ja saada apua.


Vapaaehtoistoimintani tulee varmaan aika pitkälti olemaan some-painoitteista, mutta sisältyy siihen myös koulutuspäiviä sekä omatarkkailuohjeistuista messuilla ja erilaisissa tapahtumissa. Sovelluskaupasta saa ladattua OMAKUU-sovelluksen, johon merkataan kuukautiskierron pituus. Sovellus laskee kuukautisten perusteella parhaan ajan rintojen omatarkkailuun ja muistuttaa siitä. Rinnat ovat yleensä pehmeimmillään heti kuukautisten jälkeen, joten yleisesti ottaen paras aika tarkkailuun on silloin.

Muutaman minuutin voi kuukaudessa uhrata oman terveytensä eteen, eikö? 

Äiti-identiteetti

on
9. marraskuuta 2018
Tiedättekö äidit sen tunteen, kun pääsette kaupoille ilman lapsia? Käykö teille koskaan niin, että huomaatte odottelevanne hissiä ja tajuatte hetken päästä, että "ainiin, eihän mulla ole vaunuja. Voin kulkea liukuportaista". Tai sitten juttelette ostoskärryille ääneen "jaahas, mitähän ruokaa me tänään laitettaisiin". Bussipysäkille kävellessäsi muistat, että tarvitset rahaa päästäksesi bussiin. Alat kaivaa repusta lompakkoa, mutta löydät sieltä sen sijaan vaippoja, kosteuspyyhkeitä, pikkuautoja ja maissinaksuja. Onneksi voi ostaa mobiililipun. Bussissa istuessasi mietit, että "ei haittaa vaikken harjannut tänään hiuksia ja silmäpussit roikkuvat nilkoissa saakka, koska äideillä on lupa näyttää väsyneiltä". Sitten muistat, että "eiväthän nämä muut ihmiset tiedä, että olen äiti, kun lapset eivät ole mukana". Näitä voisi jatkaa loputtomiin, mutta pointtina oli se, että äitiys kulkee mukana jatkuvasti. Toisaalta yllä mainitut asiat ovat osittain myös tottumuksesta johtuvia.


Äitiys on niin vahva identiteetti, että sitä ei pysty on/off-vivusta säätelemään "nyt olen äiti ja nyt en ole", vaan äitiys on läsnä jatkuvasti. Äitiys muodostuu siitä hetkestä alkaen, kun hän saa tietää odottavansa lasta. Joillekkin äiti-identeetti voi muodostua myöhemmin; heti lapsen syntymän jälkeen tai vaikka vasta viikkoja syntymän jälkeen, eikä siihen ole mitään oikeaa tai väärää aikaa. Myös lapsensa menettänyt voi vahvasti määritellä itsensä äidiksi. Voisi siis sanoa, että äitiys on ylpeyden aihe ja arvostettu rooli.

Vasta opintojen aloituksen jälkeen huomasin, miten vahvasti olin itseni äidiksi määritellyt. Ollessani lasten kanssa kotona, muistan mietiskelleeni, että "miksei ole enää minua. En ole enää Sara, avovaimo tai nainen. Olen ainoastaan äiti". Jälkeenpäin kun miettii, niin olihan se typerää ajatella niin, mutta siltä se silloin tuntui. On täysin normaalia unohtaa itsensä antaessaan lapsilleen itsestään aivan kaiken.

Päiväkodin ja koulun aloituksen myötä olen jälleen osannut olla muutakin kuin äiti. Eikä se että opiskelen tai käyn joskus ulkona, tarkoita ettenkö olisi enää äiti tai että se tekisi minusta huonomman äidin. Omasta mielestäni hyvään äitiyteen kuuluu myös itsestään ja omista tarpeistaan huolehtiminen sekä itsensä ja unelmiensa toteuttaminen. Osa ihmisistä on valitettavasti jämähtänyt sellaiseen ajattelutapaan, että äidin tehtävä on olla kotona niin kauan, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. No, onneksi suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan näe äitiyttä tuolla tavalla. Ja vaikka ottaisinkin itselleni sitä äidin omaa-aikaa, niin lapseni ovat silti mielessäni jatkuvasti.


Tässä kirjoitellessa taisin jo vähän unohtaa tämän tekstin ajatuksen, mutta haluan ainakin muistuttaa, että vaikka olisittekin äitejä ja erittäin ylpeitä siitä, ettehän silti kadota itseänne. Äitiys on suurinta, mitä elämä voi tarjota ja mitään parempaa ei varmaan olekkaan. On kuitenkin tervettä, että elämässä on myös muuta sisältöä. Olkaa äitiyden rinnalla myös vaimoja, työntekijöitä, opiskeljoita ja mitä ikinä, mutta ennen kaikkea; ole oma ihana itsesi ❤️