Karhusola

aidon arkinen

Viikonlopun mittainen irtiotto arjesta

on
15. syyskuuta 2018
Terveisiä täältä Puumalasta! Tultiin pitkästä aikaa pyörähtämään mökillä kahdestakin syystä; Eetun vanhemmat ovat hankkineet tänne paljun, joten sitä oli todellakin päästävä testaamaan. Lisäksi halusin saada hetken hengähdystauon koulutehtävistä, joita muuten on paljon.


Oltiin eilen illalla vasta yhdeksän aikoihin perillä, joten siinä vaiheessa ei ehtinyt enää alkaa paljua täyttämään ja lämmittämään. Niinpä käytiinkin illalla saunassa, kun lapset oli saatu nukkumaan.


Tänään sitten alettiin täyttämään paljua hyvissä ajoin, jo n. 10-11 aikoihin. Eetu poltti niin innolla puita, että klo 14 aikoihin vesi paljussa oli jo yli 40 asteista. Teki jo vähän tiukkaa pulahtaa tynnyriin, mutta lämpötilaan tottui nopeasti.


Aluksi Onnia jännitti tulla uimaan, mutta loppujen lopuksi hän oli se, joka innostui paljusta eniten ja nousi viimeisenä ammeesta. Oivakin polskutteli hymyssä suin, onhan hän meidän perheen pieni vesipeto.


Olipa oikeasti ihana lillua lämpimässä vedessä, etenkin kun ulkona on jo viileä. Tänään täällä on ainakin ollut niin kova ja viileä tuuli, että paljusta oli ihan kamala nousta pois. Täytyy varmaan illalla käydä vielä kerran pulahtamassa, sitten kun pojat ovat menneet nukkumaan.


Kivaa lauantain jatkoa, muistakaa tekin rentoutua! ❤️

Päiväkodin aloitus äidin näkökulmasta

on
8. syyskuuta 2018
Kivaa lauantaita kaikki! Niin se vaan vierähti taas yksi koulu- ja päiväkotiviikko. Tällä viikolla meillä tosin oli vähän lyhyempi työviikko, kun torstaina aamupäivästä päiväkodista soitettiin, että Onnilla on korkea kuume.

Onneksi olin vasta tekemässä lähtöä koululle, joten kävin tietysti heti hakemassa Onnin kotiin. Eetu lähti myös välittömästi töistä kotiin, jotta minä ehdin ajoissa koululle.

Eilen minulla ei ollut lähiopetusta, joten tein kotona kouluhommia. Ja onneksi oli niin, koska eihän Onnia olisi voinut vielä päiväkotiin viedä. Nyt hän voi kuitenkin jo paljon paremmin.


No, siinäpä vähän meidän viime päivien kuulumisia. Mutta oikeastaan lähdin kirjoittamaan teille sellaisesta aiheesta, että miltä päiväkodin aloittaminen on tuntunut omasta näkökulmastani.

Siis voitteko kuvitella, minä joka herkistelen jopa mainoksille, en ole tirauttanut ainuttakaan kyyneltä koko tämän päiväkotiin tutustumisen ja aloittamisen aikana! Miten se voi olla mahdollista, ihmettelen sitä itsekin.

Jopa aluksi ajattelin, että minussa on oltava jotain vikana, kun lasten jättäminen päiväkotiin ei saa minua kyyneliin. Onhan se kuitenkin aikamoinen muutos arjessa ja ihan jo äitiydenkin kannalta, kun päässä alkaa pyörittelemään ajatuksia "Olenko hyvä äiti? Olisiko minun parempi olla lasten kanssa kotona?" jne.

Ensimmäisenä koulupäivänäni, muutama viikko taaksepäin, jätin pojat päiväkotiin ja jatkoin matkaani kohti koulua. Kuten mainitsin, en purskahtanut kyyneliin, vaan oikeastaan mieli oli aika tyyni.

Luulen, että siihen vaikutti sekin, että olimme käyneet tutustumassa päiväkotiin useana päivänä ja viettäneet siellä kerrallaan muutamia tunteja yhdessä perheenä. Päiväkotiryhmä vaikutti heti todella mukavalta ja ihanan pieneltä. Myös kaikki hoitajat ovat kivoja.

Koulussa mieliala pysyi rauhallisena ja luotin siihen, että pojat ovat hyvässä hoidossa. On ollut niin ihanaa saada koulun myötä jotain omaa, sellaista että voin keskittyä hetken vain itseeni. Ja oikeasti se, että saa syödä lounaan aivan rauhassa on ollut ihan parasta! Se ettei tarvitse vähän väliä nousta pöydästä tai vahtia ettei kukaan varasta ruokaa omalta lautaselta. Äidit te osaatte varmasti samaistua.

Oikeastaan suurin haaste lapsiperhearjen ja opiskelun yhdistämisessä on tähän mennessä ollut ajan löytäminen itsenäiseen opiskeluun. Meillä on todella paljon tehtäviä, jotka tehdään itsenäisesti omalla ajalla. Lasten kanssa on tietysti todella vaikeaa tehdä kotona koulutehtäviä, etenkin kun Oivakin haluaa tankata läheisyyttä päiväkoti-päivän jälkeen.


Olen tietenkin pitänyt poikia paljon sylissä ja ollut läsnä. Olen sitten hyödyntänyt päiväuniaikoja tai iltoja, kun pojat ovat menneet nukkumaan. Onhan tämä arki tietysti työlästä, mutta en olettanut sen olevankaan mitään muuta.

Oikeanlaisella asenteella koulutehtävistä varmasti selviää ja onneksi koulusta on löytynyt jo paljon kivoja kavereita, joiden kanssa voidaan autella toinen toisiamme.

Ihanaa viikonloppua ja muistakaa rentoutua! Itsekin yritän viikonlopun aikana tehdä muutakin kuin koulutehtäviä.

Vauvauintia voi soveltaen toteuttaa myös itse

on
1. syyskuuta 2018
Onnin kanssa käytiin vauvauinnissa kuuden kuukauden iästä siihen saakka kunnes Oiva syntyi, eli Onni oli silloin 1v8kk ikäinen. Vauvauinti oli todella kiva koko perheen yhteinen harrastus, jossa käytiin viikottain. Uinti olikin aina koko viikon kohokohta, koska muuten aika pitkälti vietettiin Onnin kanssa päivät kotona.


Vauvauinnista:
  • Perheen yhteinen ja iloinen leikkihetki lämpimässä +32 asteisessa vedessä.
  • Ryhmät ovat pieniä ja kestävät puoli tuntia.
  • Tarkoituksena on, että lapselle muodostuu hyvä suhde veteen.
  • Uinnin voi aloittaa, kun vauva on 3kk ikäinen ja painaa vähintään 5kg.
  • Koulutettu ohjaaja ohjaa ryhmää ja jokainen perhe saa sekä itsenäistä uiskentelua sekä yksilöllistä ohjausta. Jokaisella tunnilla myös leikitään, lauletaan ja loruillaan yhdessä.

Sukellusrefleksistä:
  • Vauvoilla on syntyessään sukellusrefleksi, joka sulkee lapsen hengitystiet hänen painautuessaan veden pinnan alle.
  • Säännöllisesti uivat vauvat eivät edes huomaa tämän refleksin häviämistä noin 6-8 kk iässä. Tässä vaiheessa vauva oppii helposti tahdonalaisen sukeltamisen taidon.
  • Aloittamista ei haittaa vaikka sukellusrefleksi olisikin jo ehtinyt kadota.
  • Lapsi oppii tahdonalaisen sukeltamisen useimmiten hyvin luontevasti osallistumalla säännöllisesti oman tasonsa mukaisen ryhmän toimintaan. (Lähde: Uimakoulu Pikku Joutsen)

Olisin niin mielelläni aloittanut vauvauinnin myös Oivan kanssa, mutta emme saaneet sitä mitenkään sovitettua Eetun hyvin epäsäännöllisiin työvuoroihin. Vauvauinnissa kun täytyy olla yksi uittaja per lapsi.


Uinti sitoo siinä mielessä aika paljon, että se on aina tiettynä päivänä ja kellon aikana, joten siitä ei oikein voi joustaa. Toki uintikertoja sai myös korvata jälkikäteen, mutta ei sekään olisi kiva jos niitä joutuisi koko ajan perumaan, siirtämään ja korvaamaan.

Mutta koska Oiva on syntymästään saakka rakastanut vettä (liekkö osa syynä se, että hän syntyi veteen), niin halusin kuitenkin tarjota Oivalle mahdollisuuden uimiseen. Niinpä ollaankin otettu tavaksi käydä yleensä vähintään kerran viikossa uimahallissa uimassa.

Olemme siis käyneet meidän lähiuimahallissa polskimassa pienessä ja lämpimässä lastenaltaassa n. 30-40 minuuttia kerrallaan. Olen huomannut että tuo puolituntia on sopiva aika ainakin Oivalle, Onni jaksaisi uida kyllä pidempäänkin.


Altaassa teemme aika samoja juttuja, kuin mitä teimme vauvauinnissa. Sukellutus on oikeastaan ainoa asia, jota en Oivan kanssa uskalla ominpäin tehdä. Oiva on jo 10kk ikäinen, joten sukellusrefleksikin on jo hävinnyt eikä yleisessä uima-altaassa sukelluttaminen ole välttämättä kovin hygieenistäkään.

Sukeltamisen sijaan laulan pojille samoja tuttuja lauluja, joita vauvauinnissa on lauleskeltu. Välillä saan muilta vanhemmilta huvittuneita katseita, kun hoilotan yksin lastenaltaassa. Laulamisen lisäksi leikitään vesileikkejä ja uitan Oivaa vatsallaan ja selällään. Rohkaisen Oivaa myös tutustumaan altaaseen ja veteen.

Oiva on kyllä tykännyt uimisesta kovasti, vaikka toistaiseksi altaassa kiinnostavinta onkin kaikki lelut. Kuitenkin pointtina on ollut se, että veteen saa tutustua omaan tahtiin leikkien ja laulujen kanssa.


Eikä veteen tutustumista ole missään nimessä pakko tehdä uimahallissa tai vauvauinnin kautta, vaan ihan vaikka omassa kotona. Uimisen lisäksi meillä ainakin pojat tykkäävät kylpeä viikottain ja joka lauantai käydään myös saunassa. Kesäisin mökillä on myös hyvä tilaisuus tutustua luonnonvesiin.

Keinoja on siis monia ja tässäkin asiassa saa vapaasti käyttää luovuuttaan ja kuunnella lasta. Lapset kun ovat niin erilaisia, että toiset eivät vedessä viihdy ollenkaan tai eivät vaikkapa tykkää kun päätä kastellaan. Tutustukaa veteen siis lapsen kanssa rauhassa ja vaikkapa leikin kautta. Uimisen iloa ja kivaa viikonloppua, me tästä lähdetäänkin saunomaan!