aidon arkinen

Oiva 11 kuukautta

on
27. syyskuuta 2018
Mun pieni naperoni täytti tänään jo 11 kuukautta, eli kuukauden päästä vauvavuosi onkin sitten taputeltu. Oiva on edelleen super positiivinen vauva ja mamman poika. Oiva haluaa halia äidin kanssa vaikka tunti tolkulla ja keikkua sylissä, kun laitan ruokaa.


Neuvolassa ei ollakkaan käyty nyt aikoihin, joten tarkkoja mittoja ei ole ole tiedossa. Meidän kotivaa'an mukaan painoa on 8,8kg. Oiva rakastaa ruokaa ja aina kun haen hänet päiväkodista niin kuulen saman rimpsun hoitajien suusta: "Oiva on syönyt ja nukkunut hyvin". Se on hyvä, että pojalle maistuu ruoka.


Oivalle maistuvat sekä soseet että sormiruoat, jälkimmäiset vähän paremmin. Sormiruokailusta jokseenkin rajoittunutta tekee se, ettei Oivalle ole vieläkään puhjennut ainuttakaan hammasta. Täytyy varmaan ostaa pojalle tekarit, jollei hampaita ala ilmestymään.


Oiva käy 3-5 kertaa päiväsaikaan tissillä ja öisin hän herää kerran syömään. Ravinnollisesti Oivan ei tarvitsi yöllä käydä enää tissillä, mutten ole kokenut sitä itselleni väsyttäväksi tai työlääksi. Imetyksen kanssa haluan mennä täysin lapsentahtisesti.


Ja kuten mainitsinkin, Oiva on myös hyvä nukkumaan. Päiväunia hän nukkuu nykyisin enää yhdet päivässä, n. 1,5-2h ja yöt menevät pääosin tuolla yhdellä heräämisellä. Kirjoittelinkin elokuun alussa meidän unikoulusta, joka toimi meillä todella hyvin! Jos et ole vielä lukenut postausta tassuttelusta, voit käydä lukemassa sen täältä.


Nukuttaminen tapahtuu käytännössä niin, että Oiva viedään illalla pinnasänkyyn ja hän saattaa jonkin aikaa höpistä sängyssään ja nousta muutamia kertoja laitaa vasten seisomaan. Silloin lasken hänet takaisin makuulleen ja silittelen hetken selästä. Useina iltoina Oiva on kuitenkin jo niin väsynyt, että nukahtaa samantien.


Oiva touhuaa jo kauheasti; hyllyt ja kaapit täytyy tyhjentää päivittäin, kävelykärryn kanssa tepastellaan jo vikkelästi ympäri asuntoa, tavaroita on myös hauska heitellä ja kolistella. Päiväkodissakin Oiva touhottaa muiden lasten mukana innoissaan. Myös Onnin leikkeihin on hauska puuttua, Onni ei tosin ihan hirveästi arvosta Oivan osallistumista.

Oivan "huu"-ilme

Sanoja ei vielä tule, mutta jotakin ääntelyä kylläkin, esimerkiksi "huu", "tätä", "ätä". Voisikohan ätä tarkoittaa äitiä... Tosin itse käytän yleensä, että olen pojille mama tai mamma. No mutta, tälläinen napero löytyy täältä. Kivaa loppuviikkoa kaikille ja nauttikaa syksyisistä ilmoista!

Arjen sankarit-blogihaaste

on
24. syyskuuta 2018

Olin niin otettu, kun Vain äitien jutut-blogin Laura haastoi minut Arjen sankarit-blogihaasteeseen. Sosiaalisessa mediassa on valtavasti vanhempia, jotka uskaltavat kertoa avoimesti arjen haasteistaan ja jakaa heidän vinkkejään sekä tarjota vertaistukea. Koska kuten jokainen äiti ja isä tietää, että arki lasten kanssa voi välillä olla todella uuvuttavaa ja itsensä voi tuntea riittämättömäksi.

Tämän haasteen tarkoituksena on löytää keskuudestamme arjen sankareita, jotka rehellisesti jakavat elämänsä ilot ja surut sekä päivästä toiseen saavat arjen toimimaan. Eikä arjen sankaruus tarkoita missään nimessä sitä, että vanhemman tulisi olla täydellinen, koska eihän sellaista vanhempaa olekkaan. Arjen sankari voi olla isä tai äiti, joka osaa vinkeillään auttaa muita samassa elämäntilanteessa olevia ja näin helpottaa omaa tai muiden arkea.

Nyt on minun vuoroni vastata haastekysymyksiin ja lopuksi haastaa vielä kolme muuta bloggaajaa mukaan tähän positiivisuus tempaukseen! Toivottavasti näistä minun arjen vinkeistä joku toinen vanhempi saa helpotusta omaan arkeensa.

Keitä perheeseesi kuuluu
Perheeseeni kuuluu kihlattuni Eetu, kaksi poikaa Onni 2,5v ja Oiva 11kk sekä englanninbulldoggi-uros Brutus 5v.

Miten kuvailisit arkeasi juuri nyt
Ollaan sairasteltu elokuun lopusta saakka, jolloin pojilla alkoi päiväkoti. Viime viikolla Onni joutui pariksi päiväksi jopa osastohoitoon ja suonensisäiseen antibioottitippaan, kun hänelle diagnosoitiin keuhkokuume. Onnin vointi on onneksi jo hyvä, lääkitys jatkuu kuitenkin vielä keskiviikkoon saakka. Oivankin kanssa käytiin tänään terveysasemalla tarkistamassa tulehdusarvot kuumeilun vuoksi. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, joten on hyvin mahdollista että Oiva tekee ensimmäisiä hampaitaan. Sairastellessa on siis arki pääasiassa mennyt, onneksi minulla on ollut viime viikkoina koulussa vähän lähiopetuspäiviä, joten en ole pudonnut muiden matkasta. Toivotaan että päästään pian kiinni normaaliin päiväkoti- ja kouluarkeen!

Parhaat vinkit kiireen talttutamiseen
Herätyskello soimaan riittävän ajoissa! Jos ajattelet, että tunti riittää aamun valmisteluihin, niin varaa varmuuden vuoksi puolitoista tuntia. Lasten kanssa syöminen ja pukeutuminen voi kestää, joten vähemmällä stressillä pääsee kun ei ole minuuttiaikataulu.

3 perheen arkiruoka suosikkia
Kinkku-tai pekonipasta, kanawokki ja kotitekoinen pizza. Nämä ovat siis etenkin lasten lemppareita, mutta maistuu toki myös meille aikuisille. Haluaisitteko jatkossa joitakin ruokareseptejä tai esim. viikon ruokalistoja? En ole mikään intohimoinen ruoanlaittaja, mutta kyllä meilläkin perus arkiruokaa kokkaillaan päivittäin.

Voiko parisuhde kukoistaa myös lapsiperheessä
Tottakai voi! Myönnän, että vauva-arki on koetellut parisuhdettamme, etenkin kun lapsilla on niin pieni ikäero. Mielestäni kuitenkin se, että olemme selviytyneet niistä pikkuvauva-ajan itkuista ja unettomista öistä, on vahvistanut parisuhdettamme entuudestaan. Olemme saaneet voimaa ja tukea toisiltamme ja sen myötä parisuhteemme on paljon avoimempi kuin ennen. Ja ihan pakko lisätä, että myös synnytyksillä on ollut positiivisia vaikutuksia parisuhteeseemme; toisen seurassa pystyy olemaan täysin oma itsensä eikä tarvitse häpeillä mitään. Synnytys on kuitenkin kokemuksena sellainen, että siihen heittäydytään täysillä.

Mistä saat energiaa arkeen
Kahvista, suklaasta, hetkistä illalla sohvan nurkassa Netflixin parissa, nukkumisesta, ystävistä, vertaistuesta, parisuhteesta, ulkoilusta, onnistumisista ja ennen kaikkea onnellisista ja hyväntuulisista pojistani.

Mistä omista jutuista olet pitänyt kiinni lasten saamisen myötä
Pitkään pidin kiinni liikuntaharrastuksista, esim. uimisesta, kuntosalista tai lenkkeilystä. Liikunta on valitettavasti jäänyt pois opiskelun myötä. Tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Mutta voisin sanoa, että olen pitänyt kiinni oman ajan saamisesta. Oli se sitten liikunnan tai opiskelun myötä, mutta olen kuitenkin aina saanut järjestettyä itselleni omaa aikaa. Jaksan antaa itsestäni enemmän lapsille, kun saan välillä toteuttaa myös itseäni.

3 tavaraa, joita ilman et selviäisi arjesta
Nämä eivät selittelyjä kaipaa; pyykkikone, tiskikone ja kahvinkeitin.

Mitä teet, jos arki tuntuu kaatuvan päälle
Pyydän apua Eetulta, äidiltäni, sisaruksiltani tai ystäviltäni. Olen hyvin onnekas, kun minulla on niin mahtava tukiverkosto ympärilläni. Joskus jos oikein harmittaa, niin itkeminenkin auttaa. Jos tuntuu, että asiat kasaantuvat, niin silloin kannattaa tehdä lista tekemättömistä hommista. Sitten lähtee yksitellen suorittamaan listalla olevia asioita. Minulla ainakin tämä systeemi vähentää stressiä ja asioiden kasaantumista.

Paras kasvatusvinkkisi
Luota siihen, että olet riittävä vanhempi. Itseään alkaa herkästi vertailemaan muihin vanhempiin ja kokee siten itsensä jollain tapaa huonoksi. Voit lopettaa vertailun, koska teet varmasti parhaasi lapsesi hyvinvoinnin eteen ja se tekee sinusta parhaan äidin/isän lapsellesi! Lisäksi, kuten ylempänä mainitsin; pyydä apua. Älä yritä pärjätä yksin ja olla liian vahva, koska sinun ei tarvitse. Aina on saatavilla apua, kunhan sitä uskaltaa vain pyytää.

Parasta arjessa just nyt
Kaikki yhteiset hetket perheen kanssa. Päiväkodin ja koulun tuoma rytmi arkeen on hyvä juttu, viikonloppuja ja yhteistä aikaa osaa arvostaa vieläkin enemmän. Lisäksi olen super innoissani terveydenhoitajaopinnoista. Tehtäviä on paljon, mutta niistäkin selviää kun tekee pikkuhiljaa tehtävän kerrallaan.

Kenet haluat haastaa Arjen sankarit-blogihaasteeseen
Haluan haastaa mukaan kolme arjen sankaria, joiden arkea on ilo seurata blogin ja instagramin välityksellä. Näistä äideistä huokuu onnellisuus ja positiivinen elämän asenne. Käykäähän kurkkimassa näitä upeiden äitien blogeja:
Teräsmutsi
Ikkunalaudalla
Millamainen

Henna, Essi ja Milla, teidät on haastettu Arjen Sankareina ja tehtävänänne on vastata haastekysymyksiin ja haastaa sen jälkeen kolme muuta bloggaajaa mukaan.


Viikonlopun mittainen irtiotto arjesta

on
15. syyskuuta 2018
Terveisiä täältä Puumalasta! Tultiin pitkästä aikaa pyörähtämään mökillä kahdestakin syystä; Eetun vanhemmat ovat hankkineet tänne paljun, joten sitä oli todellakin päästävä testaamaan. Lisäksi halusin saada hetken hengähdystauon koulutehtävistä, joita muuten on paljon.


Oltiin eilen illalla vasta yhdeksän aikoihin perillä, joten siinä vaiheessa ei ehtinyt enää alkaa paljua täyttämään ja lämmittämään. Niinpä käytiinkin illalla saunassa, kun lapset oli saatu nukkumaan.


Tänään sitten alettiin täyttämään paljua hyvissä ajoin, jo n. 10-11 aikoihin. Eetu poltti niin innolla puita, että klo 14 aikoihin vesi paljussa oli jo yli 40 asteista. Teki jo vähän tiukkaa pulahtaa tynnyriin, mutta lämpötilaan tottui nopeasti.


Aluksi Onnia jännitti tulla uimaan, mutta loppujen lopuksi hän oli se, joka innostui paljusta eniten ja nousi viimeisenä ammeesta. Oivakin polskutteli hymyssä suin, onhan hän meidän perheen pieni vesipeto.


Olipa oikeasti ihana lillua lämpimässä vedessä, etenkin kun ulkona on jo viileä. Tänään täällä on ainakin ollut niin kova ja viileä tuuli, että paljusta oli ihan kamala nousta pois. Täytyy varmaan illalla käydä vielä kerran pulahtamassa, sitten kun pojat ovat menneet nukkumaan.


Kivaa lauantain jatkoa, muistakaa tekin rentoutua! ❤️

Päiväkodin aloitus äidin näkökulmasta

on
8. syyskuuta 2018
Kivaa lauantaita kaikki! Niin se vaan vierähti taas yksi koulu- ja päiväkotiviikko. Tällä viikolla meillä tosin oli vähän lyhyempi työviikko, kun torstaina aamupäivästä päiväkodista soitettiin, että Onnilla on korkea kuume.

Onneksi olin vasta tekemässä lähtöä koululle, joten kävin tietysti heti hakemassa Onnin kotiin. Eetu lähti myös välittömästi töistä kotiin, jotta minä ehdin ajoissa koululle.

Eilen minulla ei ollut lähiopetusta, joten tein kotona kouluhommia. Ja onneksi oli niin, koska eihän Onnia olisi voinut vielä päiväkotiin viedä. Nyt hän voi kuitenkin jo paljon paremmin.


No, siinäpä vähän meidän viime päivien kuulumisia. Mutta oikeastaan lähdin kirjoittamaan teille sellaisesta aiheesta, että miltä päiväkodin aloittaminen on tuntunut omasta näkökulmastani.

Siis voitteko kuvitella, minä joka herkistelen jopa mainoksille, en ole tirauttanut ainuttakaan kyyneltä koko tämän päiväkotiin tutustumisen ja aloittamisen aikana! Miten se voi olla mahdollista, ihmettelen sitä itsekin.

Jopa aluksi ajattelin, että minussa on oltava jotain vikana, kun lasten jättäminen päiväkotiin ei saa minua kyyneliin. Onhan se kuitenkin aikamoinen muutos arjessa ja ihan jo äitiydenkin kannalta, kun päässä alkaa pyörittelemään ajatuksia "Olenko hyvä äiti? Olisiko minun parempi olla lasten kanssa kotona?" jne.

Ensimmäisenä koulupäivänäni, muutama viikko taaksepäin, jätin pojat päiväkotiin ja jatkoin matkaani kohti koulua. Kuten mainitsin, en purskahtanut kyyneliin, vaan oikeastaan mieli oli aika tyyni.

Luulen, että siihen vaikutti sekin, että olimme käyneet tutustumassa päiväkotiin useana päivänä ja viettäneet siellä kerrallaan muutamia tunteja yhdessä perheenä. Päiväkotiryhmä vaikutti heti todella mukavalta ja ihanan pieneltä. Myös kaikki hoitajat ovat kivoja.

Koulussa mieliala pysyi rauhallisena ja luotin siihen, että pojat ovat hyvässä hoidossa. On ollut niin ihanaa saada koulun myötä jotain omaa, sellaista että voin keskittyä hetken vain itseeni. Ja oikeasti se, että saa syödä lounaan aivan rauhassa on ollut ihan parasta! Se ettei tarvitse vähän väliä nousta pöydästä tai vahtia ettei kukaan varasta ruokaa omalta lautaselta. Äidit te osaatte varmasti samaistua.

Oikeastaan suurin haaste lapsiperhearjen ja opiskelun yhdistämisessä on tähän mennessä ollut ajan löytäminen itsenäiseen opiskeluun. Meillä on todella paljon tehtäviä, jotka tehdään itsenäisesti omalla ajalla. Lasten kanssa on tietysti todella vaikeaa tehdä kotona koulutehtäviä, etenkin kun Oivakin haluaa tankata läheisyyttä päiväkoti-päivän jälkeen.


Olen tietenkin pitänyt poikia paljon sylissä ja ollut läsnä. Olen sitten hyödyntänyt päiväuniaikoja tai iltoja, kun pojat ovat menneet nukkumaan. Onhan tämä arki tietysti työlästä, mutta en olettanut sen olevankaan mitään muuta.

Oikeanlaisella asenteella koulutehtävistä varmasti selviää ja onneksi koulusta on löytynyt jo paljon kivoja kavereita, joiden kanssa voidaan autella toinen toisiamme.

Ihanaa viikonloppua ja muistakaa rentoutua! Itsekin yritän viikonlopun aikana tehdä muutakin kuin koulutehtäviä.

Vauvauintia voi soveltaen toteuttaa myös itse

on
1. syyskuuta 2018
Onnin kanssa käytiin vauvauinnissa kuuden kuukauden iästä siihen saakka kunnes Oiva syntyi, eli Onni oli silloin 1v8kk ikäinen. Vauvauinti oli todella kiva koko perheen yhteinen harrastus, jossa käytiin viikottain. Uinti olikin aina koko viikon kohokohta, koska muuten aika pitkälti vietettiin Onnin kanssa päivät kotona.


Vauvauinnista:
  • Perheen yhteinen ja iloinen leikkihetki lämpimässä +32 asteisessa vedessä.
  • Ryhmät ovat pieniä ja kestävät puoli tuntia.
  • Tarkoituksena on, että lapselle muodostuu hyvä suhde veteen.
  • Uinnin voi aloittaa, kun vauva on 3kk ikäinen ja painaa vähintään 5kg.
  • Koulutettu ohjaaja ohjaa ryhmää ja jokainen perhe saa sekä itsenäistä uiskentelua sekä yksilöllistä ohjausta. Jokaisella tunnilla myös leikitään, lauletaan ja loruillaan yhdessä.

Sukellusrefleksistä:
  • Vauvoilla on syntyessään sukellusrefleksi, joka sulkee lapsen hengitystiet hänen painautuessaan veden pinnan alle.
  • Säännöllisesti uivat vauvat eivät edes huomaa tämän refleksin häviämistä noin 6-8 kk iässä. Tässä vaiheessa vauva oppii helposti tahdonalaisen sukeltamisen taidon.
  • Aloittamista ei haittaa vaikka sukellusrefleksi olisikin jo ehtinyt kadota.
  • Lapsi oppii tahdonalaisen sukeltamisen useimmiten hyvin luontevasti osallistumalla säännöllisesti oman tasonsa mukaisen ryhmän toimintaan. (Lähde: Uimakoulu Pikku Joutsen)

Olisin niin mielelläni aloittanut vauvauinnin myös Oivan kanssa, mutta emme saaneet sitä mitenkään sovitettua Eetun hyvin epäsäännöllisiin työvuoroihin. Vauvauinnissa kun täytyy olla yksi uittaja per lapsi.


Uinti sitoo siinä mielessä aika paljon, että se on aina tiettynä päivänä ja kellon aikana, joten siitä ei oikein voi joustaa. Toki uintikertoja sai myös korvata jälkikäteen, mutta ei sekään olisi kiva jos niitä joutuisi koko ajan perumaan, siirtämään ja korvaamaan.

Mutta koska Oiva on syntymästään saakka rakastanut vettä (liekkö osa syynä se, että hän syntyi veteen), niin halusin kuitenkin tarjota Oivalle mahdollisuuden uimiseen. Niinpä ollaankin otettu tavaksi käydä yleensä vähintään kerran viikossa uimahallissa uimassa.

Olemme siis käyneet meidän lähiuimahallissa polskimassa pienessä ja lämpimässä lastenaltaassa n. 30-40 minuuttia kerrallaan. Olen huomannut että tuo puolituntia on sopiva aika ainakin Oivalle, Onni jaksaisi uida kyllä pidempäänkin.


Altaassa teemme aika samoja juttuja, kuin mitä teimme vauvauinnissa. Sukellutus on oikeastaan ainoa asia, jota en Oivan kanssa uskalla ominpäin tehdä. Oiva on jo 10kk ikäinen, joten sukellusrefleksikin on jo hävinnyt eikä yleisessä uima-altaassa sukelluttaminen ole välttämättä kovin hygieenistäkään.

Sukeltamisen sijaan laulan pojille samoja tuttuja lauluja, joita vauvauinnissa on lauleskeltu. Välillä saan muilta vanhemmilta huvittuneita katseita, kun hoilotan yksin lastenaltaassa. Laulamisen lisäksi leikitään vesileikkejä ja uitan Oivaa vatsallaan ja selällään. Rohkaisen Oivaa myös tutustumaan altaaseen ja veteen.

Oiva on kyllä tykännyt uimisesta kovasti, vaikka toistaiseksi altaassa kiinnostavinta onkin kaikki lelut. Kuitenkin pointtina on ollut se, että veteen saa tutustua omaan tahtiin leikkien ja laulujen kanssa.


Eikä veteen tutustumista ole missään nimessä pakko tehdä uimahallissa tai vauvauinnin kautta, vaan ihan vaikka omassa kotona. Uimisen lisäksi meillä ainakin pojat tykkäävät kylpeä viikottain ja joka lauantai käydään myös saunassa. Kesäisin mökillä on myös hyvä tilaisuus tutustua luonnonvesiin.

Keinoja on siis monia ja tässäkin asiassa saa vapaasti käyttää luovuuttaan ja kuunnella lasta. Lapset kun ovat niin erilaisia, että toiset eivät vedessä viihdy ollenkaan tai eivät vaikkapa tykkää kun päätä kastellaan. Tutustukaa veteen siis lapsen kanssa rauhassa ja vaikkapa leikin kautta. Uimisen iloa ja kivaa viikonloppua, me tästä lähdetäänkin saunomaan!