aidon arkinen

Imetystä yhdellä rinnalla

on
27. joulukuuta 2018
Moi kaikille, toivottavasti teillä meni joulu kivasti! Me oltiin pari yötä mun äidin luona ja siellä oli koko muukin perhe koolla, joten joulun vietto sujui oikein mukavissa merkeissä pelaillen, syöden ja rentoutuen. Saan lomailla poikien kanssa vielä tammikuun puoleen väliin saakka, mutta Eetulla jatkui tänään jo työt.

Minulla on jo pidemmän aikaa ollut mielessä kirjoitella teille imettämisestä yhdellä rinnalla, mutta sen aloittaminen tuntui aiemmin vähän vaikealta. Asia nimittäin tuntui pitkään melko kiusalliselta, joten en kertonut siitä monillekaan. Nyt kuitenkin koen, että asiasta on helppo puhua eikä se enää vaivaa minua ja osaan jopa heittää asiasta jo huumoriakin. Haluan kohdistaa kirjoitukseni etenkin raskaana oleville ja imettäville naisille, kertomalla, että vauva kasvaa ihan yhtä hyvin myös yhdellä rinnalla imetettynä. Aika vähän itselleni on tullut vastaan kirjoituksia kyseisestä aiheesta, osittain varmasti sen vähäisyyden vuoksi, mutta toisaalta osittain ehkä myös häpeän vuoksi.


Onnin syntymän jälkeen maito nousi molempiin rintoihini hyvin, ja imetin Onnia sairaalassa vuorotellen molemmista rinnoista, kuten kätilöt minua ohjeistivat. Kotona pyrin jatkamaan tätä vuorottelua, mutta vauvaa oli hyvin kätevä kantaa vasemmalla puolella, jotta oikea käsi oli vapaana esim. ruoanlaittoa varten. Siinä kokkaillessani vauva usein söi samalla tissiä ja pian huomasinkin imettäväni useimmiten ainoastaan vasemmalla rinnalla. Tarjosin Onnille maitoa myös oikeasta rinnasta, mutta hän alkoi hylkimään rintaa, koska siitä tuli vähemmän maitoa ja heruminen kesti kauemmin. Jonkin aikaa yritin pumpata oikeasta rinnasta maitoa, jotta saisin maidontuloa kiihdytettyä. En ole kuitenkaan koskaan oikein saanut maitoa pumpattua, en edes vasemmasta rinnasta, joten luovutin pumppaamisen suhteen aika pian. Onnin ollessa n. 4 kuukauden ikäinen lopetin oikealla rinnalla imettämisen kokonaan.

Minua ei sinänsä haitannut yhdellä rinnalla imettäminen, koska minulle tärkeintä oli se, että lapsi kasvaa ja voi hyvin. Häpesin kuitenkin rintojani. Oikea rinta menetti nopeasti pallomaisen kiinteän muotonsa ja tilalle jäi pieni tyhjä nahkapussi. Vasen rinta oli vähintäänkin tuplasti isompi, kuin mitä oikea rinta oli. Sellaisilla eripari rinnoilla nolotti näyttäytyä uimahalleissa ja rannoilla. Liivien kanssa ei arkena ollut ongelmia, koska trikoisiin imetysliiveihin meni tissi kuin tissi. Mutta silloin kun olin lähdössä johonkin ilman vauvaa ja halusin pukea kaarituelliset rintaliivit, niin eiväthän ne istuneet päälle laisinkaan. Toiseen kuppiin olisi pitänyt tunkea kolme paria sukkia, jotta se vastaisi yhtään vasemman rinnan kokoa. Kaarituellisten liivien lisäksi luovuin tiukoista paidoista, joista rintojeni kokoeron niin helposti huomasi. Pieniä ongelmia muodostui myös siinä vaiheessa, kun Onnille puhkesivat ensimmäiset hampaat, joita hän tietysti testaili minun nänniini. Yhden kerran Onni sai puraistua nänniin hyvin kipeän haavan ja imettäminen tuntui kuin puukolla viillettäisiin. Silloin minua kyllä harmitti, ettei toisesta rinnasta tullut maitoa. Haava onneksi parani nopeasti, kun laitoin siihen rasvaa jokaisen imetyskerran päätteeksi.


Lopetin Onnin imettämisen hänen ollessaan vuoden ikäinen. Samoihin aikoihin aloin odottamaan Oivaa. Rinnoissani en huomannut silloin suuria muutoksia, ainoastaan kokoero hieman tasoittui. Oivan syntymän jälkeen maito nousi jälleen molempiin rintoihin hyvin. Oiva ei kuitenkaan jostain syystä suostunut imemään oikeasta rinnasta, joten imetin jälleen ainoastaan vasemmalla rinnalla. Tässä vaiheessa asia jo lähinnä huvitti minua, vaikka samalla vähän tuskastelinkin ulkonäköasian kanssa. Oiva on nyt 1v2kk ja imetän häntä edelleen. Rintojen kokoero on onneksi tasoittunut jo aika paljon ja vasenkin tissi alkaa muistuttamaan patakinnasta. Rinnat ovat yhä kuitenkin niin eri puusta veistettyjä, että niille on annettu omat nimensä. Vitsailenkin usein Eetulle, että meidän täytyy tehdä vielä kaksi lasta, jotta voin tasapainoksi imettää heitä molempia ainoastaan oikeasta rinnasta. Saisin sitten imetyksen päätyttyä kantaa kahta yhtä nätisti roikkuvaa nahkapussia.

Vaikka tekstistäni paistaa ajoittain vitsikkyys aihetta kohtaan, niin sen tarkoituksena ei ollut kuitenkaan loukata ketään yhdellä rinnalla imettävää naista. Tiedän että aihe on osalle naisista myös vakava, arka ja henkilökohtainen. On naisia, jotka rintasyövästä johtuvan rinnanpoiston vuoksi imettävät yhdellä rinnalla ja silloin siihen liittyy usein monenlaisia tunteita. Mutta onhan se ihan mielettömän upeaa, että naisen kroppa kykenee imettämään lastaan vaikka toinen rinta puuttuisikin ❤️

PS Kattokaa nyt tota viimeistä kuvaa, mikä pieni riiviö mun tissillä oikeen käy!


Oiva yökylässä ensimmäistä kertaa

on
18. joulukuuta 2018
Moi ja kivaa tiistaita! Tänään pojilla oli päiväkodissa joulujuhla ja itselläni tämän vuoden viimeinen koulupäivä, joten nyt saadaan rauhassa alkaa valmistautua jouluun. Jossain välissä täytyisi ehtiä vielä leipomaan piparkakkutalo, kun siitä on tullut sellainen jokavuotinen perinne. No, on tässä vielä huimat 6 yötä jouluun, eli hyvin ehtii!


Viime viikon lauantaina uskaltauduin jättämään Oivan ensimmäistä kertaa yökylään. Onni ja Oiva menivät siis molemmat äitini luokse yökyläilemään. Minua alkuun jännitti, että miten Oiva pärjää ilman tissiä koko illan ja yön. Sen jännittäminen osoittautui kuitenkin turhaksi, koska Oiva oli herännyt yön aikana vain pari kertaa ja nukahtanut myös nopeasti uudestaan pienellä silittelyllä.

Yleensä Oiva heräilee vielä kahdesta neljään kertaa yössä syömään. Välillä olen jo harkinnut yösyöttöjen lopettamista, mutten toisaalta koe heräilyjä liian raskaaksi itselleni. Eli toistaiseksi etenemme tässäkin asiassa lapsentahtisesti.

Illalla pikkusiskoni lähetti minulle ihanan kuvan pojista nukkumassa sylitysten. Toivottavasti tuosta kuvasta saa selvää.


Minkäs ikäisinä teidän pikkuiset ovat yökyläilleet ensimmäistä kertaa?

Joulukorttikuvaus

on
17. joulukuuta 2018

Moikka! Huomenna on päiväkodin joulujuhla ja itsellekin alkaa pikkuhiljaa hiipiä joulufiilis. Joululahjaostoksia ei olla vielä ehditty tekemään, mutta nekin olisi tarkoitus hoitaa tämän viikon aikana.

Tänä vuonna olisi tehnyt mieli käydä jossain studiolla kuvauttamassa pojat, jotta oltaisiin saatu ammatilaisen ottamia valokuvia joulukortteihin. Jotenkin se sitten vain jäi, eikä oikein tässä häiden lähestyessä raaski laittaa rahaakaan kauheasti mihinkään ylimääräiseen. Niinpä räpsin kotona omalla kameralla pojista jouluisia kuvia tonttulakit päässä ja piparit kädessä. Ja söpöjähän näistäkin tuli!















Päädyimme lopulta lähettämään tuon alimman kuvan mukaiset kortit meidän läheisille. Millaisia joulukortteja te olette tänä vuonna lähetelleet vai olette lähettäneet ollenkaan? Entä mitkä asiat nostattavat teillä joulumielen pintaan?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja muistakaa myös rentoutua kaikkien joulukiireiden lomassa ❤️


Arkipäivä meidän matkassa

on
14. joulukuuta 2018

Moikka kaikille! Ajattelin teidän piristykseksi laittaa tänne bloginkin puolelle välillä vähän videomateriaalia, joten kuvasin eilen videoklippejä meidän arkipäivästä.


Laitetaanpas muutama kuva myös tähän alle. Oiva heräsi seitsemältä, mutta Onni nukkui jopa kahdeksaan asti. Brutuskin oli kömpinyt Onnin viereen aamulla, vaikka sänkyyn ei koiralla kyllä olisi asiaa. Mutta kattokaa nyt noita söpöläisiä!





Tämä lappunen päiväkodin portilla on ihan paras. Ei lisättävää.


Kun pojat oli viety päiväkodille, menin koululle tekemään yhden tehtävän valmiiksi. Jes, vuoden viimeinen kurssi alkaa olla taputeltu ja ensimmäinen puolivuotta koulua on takana päin.


Koulun jälkeen käväisin vielä Jumbossa takki- ja paitaostoksilla ja teinkin ihan hyviä ale-löytöjä.


Shoppailun jälkeen kävin hakemassa pojat päiväkodista ja tehtiin kotona ruokaa. Illalla Onni katseli hetken Ryhmä hau:ta ja Oiva tuttuun tapaan kohelsi kaikkea muuta.


Iltapalan ja hammaspesun jälkeen pojat menivät nukkumaan ja minä otin kupillisen glögiä. Laitoin vielä ihanan tunnelmavalaistuksen pimeään iltaan. Pieni hetki Netflixiä ja sitten nukkumaan. Hyvää yötä!



Meidän perheen keittiössä: inkiväärishotteja ja piparkakkuja

on
4. joulukuuta 2018
Terveisiä jälleen sairastuvalta! Tällä kertaa pojat ovat terveenä ja äiti sairastaa. Oivallakin menee tosin vielä antibiootti korvatulehdukseen, mutta oireet ovat onneksi alkaneet helpottamaan eikä Oiva ole enää niin itkuinen. Itse heräsin yöllä kamalaan kurkkukipuun ja päänsärkyyn ja sitä on jatkunut koko päivän. Särkylääkkeellä pahin jomotus meni pois, mutta eipä tässä olossa kauheasti kehumista ole.

Meillä ollaan tosiaan sairastettu ihan koko syksy ja sairastelukierre sai selkeästi alkunsa päiväkodin aloituksen jälkeen. Pojilla on jatkuvan nuhan ja yskän lisäksi ollut erilaisia kuumetauteja, joista on kehkeytynyt jälkitauteja. Onni on ollut yhteensä viisi yötä sairaalahoidossa syksyn aikana, aluksi keuhkokuumeen takia ja myöhemmin hengitystie-infektion takia. Viimeisimpänä pojilla oli korvatulehdukset ja enterorokko ja nyt vaan toivon, ettei enää tämän vuoden puolella tarvitsisi sairastella. Tosin juuri tällä viikolla huomasin päiväkodin ovessa lappusen: "Meiltä on löytynyt kihomatoja". Voi jee, toivotaan että vältytään niiltä hyvän käsihygienian avulla!


Olen kuullut, että inkivääri auttaisi tehokkaasti nimenomaan flunssan ja kurkkukivun oireisiin. Niinpä halusin tänään kokeilla valmistaa elämäni ensimmäistä kertaa inkiväärishotteja. Laitan tähän ohjeen jota käytin. Se on sovellettu Kuntoplus-sivuston ohjeista. Reseptejä voi vapaasti muokkailla itselleen sopivimmaksi. Itse halusin lisätä shottiin hunajaa, mutta hunajan tilalla voi yhtä hyvin käyttää vaikkapa minttua, teetä, chiliä tai omenaa.


Sitruunalla ja hunajalla maustettu inkiväärishotti

1 sitruuna
150g inkivääriä
7,5dl vettä
2rkl hunajaa

  • Kuori ja paloittele inkivääri
  • Viipaloi sitruuna
  • Laita ainekset kattilaan ja anna kiehua 30-45 minuutin ajan
  • Anna jäähtyä hetken
  • Siivilöi neste, lisää siihen hunaja ja laita se kylmään

Shotissa oli hyvin mieto tuoksu, joten ajattelin että onnistuikohan se laisinkaan ja tuliko siitä riittävän vahvaa. Epäilykset osottautuivat kuitenkin täysin turhiksi, shotti nimittäin korvensi suussa ja kurkussa aika voimakkaastikin. Ei sitä siis tosiaankaan pysty kerralla enempää juodakkaan kuin vain shotin verran. Kurkkukipuun se ei ainakaan kerta-annoksena tuonut helpotusta, mutta ainakin se lämmitti mukavasti vatsassa.

Pojilla olisi tänään ollut päiväkodissa piparien leivontaa, mutta Oivalla oli puolen päivän aikoihin ensimmäinen hammastarkastus, joten ajattelin että pojat voivat pitää tänään vapaapäivän minun kanssa kotosalla. Lupasin kuitenkin Onnille, että voitaisiin hammastarkastuksen jälkeen käydä hakemassa kaupasta piparkakkutaikinaa ja mennä kotiin leipomaan.

 
 

Pojat innostuivat leipomisesta kovasti, Oiva tosin lähinnä maisteli taikinaa. Laitettiin taustalle soimaan joululauluja ja Onni halusi laittaa tonttulakin päähänsä, joten meillä oli joulufiilikset ihan kohdillaan.



Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja toivottavasti olette pysyneet terveinä!

Avuton olo ilman älypuhelinta

on
3. joulukuuta 2018
Viime perjantai oli täynnä epäonnisia sattumia ja haluankin kertoa teille, mitä oikein tapahtui. Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin pirteänä ja iloisin mielin, olihan sentään perjantai. Söimme rauhassa aamupalan ja lähdin viemään poikia päiväkotiin. Olin varannut itselleni hieronnan yhdeksitoista ja sen jälkeen oli tarkoitus käydä valokuvaliikkeessä teettämässä digikuvasta joulukortit ja käydä mahdollisesti jossain lounaalla.


Kävin vielä lähi ärrällä lataamassa bussilipulle aikaa ennenkuin lähdin keskustaa kohti. Istuskelin bussissa musat korvilla ja jäin pois Hakaniemessä. Pääsin heti hierottavaksi, vaikka olinkin hieman etuajassa. Kun hieronta-aikaani oli jäljellä enää viitisen minuuttia, kuulin kun liikkeeseen tuli joku mies. Mies kävi kysymässä toiselta hierojalta mahdollisia vapaita aikoja ja kun niitä ei ollut, mies poistui.

Hierontani päättyi ja puin päälleni. Poistuin hierontahuoneesta eteiseen, johon olin jättänyt ulkovaatteeni. Silloin huomasin heti, että takkini taskusta oli kadonnut puhelin. Sydämeni pomppasi kurkkuun, koska kannoin puhelimen kuorissa mukanani myös ajokorttia, bussikorttia sekä kahta maksukorttia. Kerroin asiasta heti minua hieroneelle naiselle. Hän ryntäsi kadulle vilkuilemaan voron perään ja soitti työkaverilleen, joka oli juuri lähtenyt lounastauolle. Sain lainata hierojan puhelinta soittaakseni korttien ja liittymän sulkupalveluun sekä poliisille. Pankkikortit saatiin suljettua onneksi nopeasti, varkaalla on ollut arviolta n. 5 minuuttia aikaa vingutella kortteja. Puhelimessa poliisi pyysi minua menemään poliisiasemalle tekemään rikosilmoituksen, jotta saan ilmoituksesta itsekin kopion myöhempiä mahdollisia selvitystilanteita varten. Mikäli siis nimissäni on esimerkiksi tilattu pikavippejä tai tehty ostoksia netissä.

Pian hierojan työkaveri saapui paikalle ja kertoi, että liikkeessä käynyt mies oli selvästi päihteiden vaikutuksen alaisena. Miehen hampaat olivat olleet huonossa kunnossa ja huulet lohkeilevan kuivat. Tiesimme heti, että tämä kyseinen mies oli varastanut puhelimeni ja korttini. Soitin hierojan puhelimesta vielä Eetulle ja kerroin tilanteesta. Sanoin että haluan päästä kotiin, mutta minulla ei ole bussikorttia, käteistä tai mahdollisuutta mobiililipun ostoon tai käteisen nostoon. Eetu oli töissä keskustassa ja sovimme tapaavamme Hakaniemen ympyrätalon läheisyydessä. Hieroja lupasi käydä työkaverinsa kanssa vielä tarkasti läpi liikkeessä vierailleen miehen tuntomerkkejä ja sanoi lähettävänsä ne minulle sähköpostiin. Kiitin hierojaa hänen avustaan ja lähdin kävelemään kohti ympyrätaloa.

Ulkona oli jäätävän kylmä tuuli. Mieli oli maassa, jalat tärisivät ja silmät kostuivat kyynelistä. Miten joku voi tehdä näin itsekkään teon, eikä osaa lainkaan asettua toisen ihmisen kenkiin, ajattelin. Minua ahdisti, kun muistin että puhelimessani on lasteni kuvia. Ajatus siitä aineiden käyttäjästä katselemassa minun lasteni kuvia puistatti minua. Näin Eetun liikennevaloissa ja menimme hetkeksi sisätiloihin juttelemaan. Minua itketti edelleen tapahtunut, mutta Eetu onneksi osasi lohduttaa minua. Hän oli myös nostanut minulle rahaa bussia varten. Pian Eetun oli palattava töihin ja minä lähdin kotia kohti.

Kello oli jo melkein puoli kolme kun pääsin kotiin. Ehdin pikaisesti vaihtamaan mm. facebookin, instagramin ja sähköpostin salasanat tietokoneellani ja pakkasin sitten läppärin ja passin reppuuni. Kävin hakemassa pojat päiväkodista ja kiiruhdimme terveysasemalle, johon olin varannut Oivalle ajan klo 15 korvatulehduksen oireiden takia. Molemmista korvista tosiaan löytyi korvatulehdus ja lääkäri kirjoitti apteekkiin reseptin. Käynti oli onneksi nopea, kello oli 15:10, kun pakkasin jo poikia autoon ja lähdimme ajamaan kohti Pasilan poliisiasemaa. Halusin tehdä tapahtuneesta rikosilmoituksen mahdollisimman pian.

Sain pysäköityä auton lähelle poliisiasemaa ja lähdin ostamaan parkkilippua. Minulla oli siis yhä Eetun antamaa käteistä mukanani. Parkkiautomaatilla huomasin, ettei käteismaksu mahdollisuutta ole laisinkaan. Automaatti hyväksyi ainoastaan korttimaksut tai pysäköintisovelluksen kautta tehdyt maksut. Silloin ajattelin, että kuinka avuton sitä voi tänäpäivänä ihminen ollakkaan ilman puhelinta tai maksukorttia. Automaatissa luki "paina info näppäintä löytääksesi lähimmän parkkiautomaatin käteismaksutoiminnolla". Painoin info näppäintä, jolloin automaatti antoi minulle jonkun katuosoitteen ilman minkäänlaista karttaa. Miten ihmeessä minun oli tarkoitus löytää kyseinen osoite ilman google mapsia tai karttaa? Info painike oli siis tässä tilanteessa täysin hyödytön ja aloin kyselemään ohikulkijoilta apua. Eräs vanhempi nainen vastasi vaan tylysti "Emme me ehdi auttamaan. Sitä paitsi emme edes osaa käyttää tuota automaattia", ja sitten hänen miehensä ojensi minulle kahden euron kolikon ja he häipyivät. Seisoin siinä kovassa puhurissa kahden euron kolikko kädessäni ja kirosin mielessäni, että eihän tämä perkeleen masiina huoli kolikoita. Seuraavaksi kokeilin kysyä apua nuorelta mieheltä. Tarjosin hänellä tätä kahden euron kolikkoa, mikäli hän suostuisi ostamaan minulle samalla summalla pysäköintiaikaa. Hän onneksi suostui ja pääsimme poikien kanssa vihdoinkin poliisiasemalle. Onneksi maailmassa on myös kilttejä ja hyväntahtoisia ihmisiä.

Jonotin vuoroani noin tunnin ajan ja siinä odotellessa yritin päästä läppärilläni sähköpostiin. Muistin kuitenkin heti, että eihän läppärissä ole nettiyhteyttä enkä pysty sitä puhelimestani jakamaan. Hieroja oli luvannut laittaa tuntomerkit sähköpostiini, mutta nyt en kuitenkaan päässyt niitä katsomaan. Kerroin poliisille sen mitä tapahtuneesta tiesin ja rikosilmoitus saatiin tehtyä. Lähdimme ajelemaan takaisin kotiin päin. Kello läheni silloin jo viittä ja minua väsytti ja suututti. En ollut syönyt mitään kokopäivänä eikä sillä hetkellä kiinnostanut alkaa kokkailemaan, joten tilasin meille pitsat. Pian Eetukin tuli töistä kotiin ja päivä alkoi onneksi kääntymään iltaan. Halusin vaan sen päivän olevan jo ohitse.

Viikonloppuna mitään asioita ei oikein pysty hoitamaan, mutta tänään pääsin pankkiin nostamaan käteistä. Kävin samalla myös HSL:n toimipisteellä hakemassa itselleni uuden bussikortin. Siitäkin lystistä joutui pulittamaan yksitoista euroa. Tilasin netin kautta myös uuden ajokortin, se maksoi kaksikymppiä. Vielä pitäisi lähettää poliisille tarkempia tietoja varkaan tuntomerkeistä. Ärsyttävää kun tällaisesta koituu niin paljon ylimääräisiä kuluja ja asioita hoidettavaksi, mutta toisaalta nyt olen ihan hyvillä mielin kun asiat alkavat järjestyä. Oli osittain omaa tyhmyyttäni, kun jätin puhelimen takkini taskuun enkä ottanut sitä mukaan hierontahuoneeseen. Toisaalta se oli myös hyvin huonoa tuuria, puhelin varastettiin kuitenkin keskellä päivää, kello oli silloin kaksitoista.

Tapahtuma oli myös todella silmiä avaava kokemus. Ymmärsin miten isossa roolissa älypuhelimet ovat tänä päivänä, etenkin kun monissa paikoissa maksetaan nykyisin mobiilipalveluiden kautta. Minulla olisi pitänyt myös tuolloin poliisiasemakäynnillä olla mukanani kartta, jotta olisin osannut suunnistaa parkkiautomaatin antamaan osoitteeseen. Rannekellokaan ei olisi ollut pahitteeksi, onneksi kuitenkin auton kellosta näki ajan. Pelottavaa miten riippuvaisia olemme älylaitteistamme, mutta toisaalta meitä ajetaan jatkuvasti siihen suuntaan kannustamalla erilaisten maksusovellusten lataamiseen ja vähentämällä käteisen käyttöä.

Ja hei jotain positiivista tästäkin tapauksesta löytyi, taisin nimittäin viime postauksessa mainita, että pieni sometauko olisi ihan paikallaan. No, nyt sain sitten viikonlopun mittaisen sometauon kun ei ollut puhelinta jolla somettaa. Lauantai-iltana otin vanhan puhelimeni käyttöön, mutta se on kyllä niin jumissa, ettei sillä tarvitse sometella. Onneksi olin ihan sattumalta tilannut viime maanantaina itselleni uuden puhelimen, jonka pitäisi saapua postiin ihan lähipäivinä. Toivottavasti postin saapumisilmoitus ei vaan mene siihen vanhaan puhelimeen, muuten tämä rosvo käy vielä noutamassa uudenkin puhelimeni😅