aidon arkinen

Toivepostaus: Miltä kroppa näyttää 5kk synnytyksestä

on
31. maaliskuuta 2018
Synnytyksestä palautuminen vaihtelee naisilla hyvin paljon; Jollakin saattaa jäädä raskausajasta paljon arpia ja ylimääräisiä kiloja jopa vuosiksi, kun toinen palautuu entisiin mittoihinsa parissa kuukaudessa. Siksi onkin täysin turhaa lähteä vertailemaan itseään muihin, vaan hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on.

6 päivää ennen synnytystä




4 päivää synnytyksestä

3kk synnytyksestä

5kk synnytyksestä

Synnytyksestä on kulunut viisi kuukautta ja olen tyytyväinen että vatsani on lyhyessä ajassa palautunut lähes entisiin mittoihin. Iho on venynyt jonkin verran vatsan kohdalta, mutta vie varmasti oman aikansa ennen kuin se palautuu entiselleen. Minulla on myös paljon arpia, mutta ne eivät minua häiritse. Omalla tavallaan arvet ovat jopa kauniita ja tuovat mieleen pyöreän raskausmahan.  

Painokin on pudonnut hyvin pelkällä imetyksellä. Kaksi päivää ennen Oivan syntymää vaaka näytti 68,6kg ja tänään paino on 52,3kg. Ennen raskautta painoa oli 49kg, mutta silloin Onnin imetysaika oli vienyt kiloja liikaakiin. Olen yrittänyt nyt syödä ja juoda paljon, ettei imetys veisi minusta kaikkea pyöreyttä.

5kk synnytyksestä




Omalle keholle pitäisi olla armollinen ja antaa sille aikaa palautua pitkästä raskausajasta. Myös synnytys on kropalle raju kokemus. Itselläni oli lääkärin jälkitarkastuksessa vielä kahden sentin erkauma vatsalihasten välissä ja pystyn kokeilemaan sen itsekin kun jännitän vatsalihaksia. Lantionpohjan lihasten ja syvien vatsalihasten treenaaminen auttaa pääsemään eroon erkaumasta.

Vielä en ole aloittanut liikuntaharrastusta, mutta teen päivittäin vaunulenkkejä ja ulkoilutan koiria. Tarkoitus olisi kuitenkin lähiaikoina suunnata takaisin salille ja uimaan. Kävin jokin aika sitten trampoliinipuistossa hyppimässä tunnin ajan ja se osoittautui ehkä hieman huonoksi ideaksi. Selkä-ja vatsalihakset ovat minulla vielä niin olemattomat, että vielä viikko hyppimisen jälkeen alaselkäni oli todella kipeä. Joten kannattaa siis todellakin aloittaa treenit ihan rauhassa ettei riko itseään.


Kiva kun jaksoit lukea ja ihanaa viikonloppua! 


Äidin omaa aikaa

on
29. maaliskuuta 2018
Moikka! Te jotka seuraatte mua Instagramissa, oottekin varmaan huomanneet että mulla on ollut tällä viikolla tavallista enemmän omaa aikaa.



Välillä tekee niin hyvää saada pieni hengähdyshetki arkeen ja voin sanoa että olo on jälleen niin elinvoimainen!

Sen oman ajan ei tarvitse todellakaan olla mitään ihmeellistä. Mulla autto jo ihan sekin kun pääsin tekemään koirien kanssa pitkän lenkin aurinkoisessa säässä, ilman lapsia. Lenkkeilessä saa olla ihan yksin omien ajatusten kanssa ja tuntuu että koko mieli puhdistuu.

Tiistaina sitten pääsinkin osallistumaan Iina Hyttisen järjestämään lukijailtaan, Nona K:n tiloihin. Tapahtuma oli kahden tunnin mittainen ja todellakin virkisti tätä koti-äitiä. Pystyin hyvillä mielin jättää Oivan Eetun kanssa kotiin, kun olin edellisenä päivänä saanut pumpattua yli 100ml maitoa pakkaseen.

Illan aikana saatiin pikakampaukset ja seurusteltiin hyvässä seurassa skumppalasillisen ääressä. Illan päätteeksi jokainen sai vielä lahjakassin mukaansa. Joten iso kiitos vielä ihanalle Iinalle, joka jaksoi illan järjestää!

Viime jouluna sain Eetulta lahjaksi hierontalahjakortin, joka oikeuttaa kolmeen tunnin mittaiseen hierontaan. Tänään sitten kävin ekaa kertaa hierottavana ja kylläpä se teki hyvää! Hieronta tuntui niin hyvälle, että meinasin nukahtaa siihen hierontapöydälle. Hieronnan jälkeen hortoilin silmät ristissä ja naama punaiseksi painautuneena bussipysäkille. Kotona molemmat pojat olivat päiväunilla ja sain juoda vielä kahvit rauhassa, ihanaa!

Ja on toi Eetukin aika ihana kun on mahdollistanut tän kaiken olemalla poikien kanssa. Ei voi muuta kuin olla super kiitollinen. 

Rentoutunut äiti kuittaa. Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Oiva 5 kuukautta

on
27. maaliskuuta 2018
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Oiva täytti tänään jo viisi kuukautta. Sanon tämän saman varmaan joka kuukausi, mutta ihan uskomatonta miten nopeasti aika menee.





Kerroinkin aikaisemmassa postauksessa  meidän uusista päiväuni järjestelyistä. Se on sujunut upeasti! Oiva nukkuu yleensä kahdet 2-3 tunnin unet parvekkeella vaunukopassa. 

Yöunille Oiva nukahtaa omaan sänkyynsä. Kun hän ensimmäisen kerran herää yöllä, nostan hänet viereemme perhepetiin syömään. Joskus siirrän Oivan takaisin sänkyynsä nukkumaan, mutta useimmiten nukahdan Oivan ollessa tissillä ja silloin Oiva jää loppuyöksi viereemme nukkumaan. Yhteensä Oiva heräilee 2-3 kertaa yössä syömään ja aamulla herää jo kuuden tai seitsemän aikoihin. 

Oiva kääntyy vatsalleen ja yrittää jo kovasti päästä liikkumaan eteenpäin. Ihan vielä se ei kuitenkaan onnistu, vaan Oiva pyörii toistaiseksi ympyrää. 

Nyrkit menevät edelleen jatkuvasti suuhun, mutta nyt ovat löytyneet myös varpaat. Ja vaikka paidat ovatkin jatkuvasti kuolasta märkinä, ei hampaita näyttäisi vielä olevan puhkeamassa.

Kiinteitä ruokia emme ole vielä aloittaneet maistelemaan, vaan tähtäämme puolen vuoden täysimetykseen. 

Oiva on hyväntuulinen ja nauravainen vauva. Hän seuraa Onnin puuhasteluja tarkkaavaisena. Onnille Oiva höpisee ja hymyilee paljon, heistä on jo nyt tullut hyvin läheisiä. 

Seuraava neuvola meillä on torstaina, joten en tiedä tämänhetkisiä mittoja. Viime neuvolassa(9.3) painoa oli 6790g ja pituutta 64,2cm. 


DIY: Tuttinauha silikonihelmistä

on
23. maaliskuuta 2018

Moi ja ihanaa viikonloppua kaikille! Jos olet joskus halunnut kokeilla tehdä itse tuttinauhan vauvallesi, niin tässä on helpot ja hyvät ohjeet! Olen pari vuotta sitten tehnyt samalla ohjeella Onnille tuttinauhan, joka on edelleen täysin moitteettomassa kunnossa. Voin siis luvata, että tämä tuttinauha kestää käyttöä!


Ensimmäiseksi tarvitset silikonihelmiä. Toki myös muunlaisetkin helmet kelpaavat, silikonisissa on se hyvä puoli että vauva voi saada helpotusta kutiaviin ikeniin. Helmet ovat nimittäin BPA-vapaata silikonia ja siksi tuttinauha on myös turvallinen purulelu vauvalle.

Netissä on useita kauppoja, joista helmiä saa tilattua, itse tilasin omani täältä. Tilasin samalta sivulta myös tuttirenkaan. Helmiä tilatessasi ota huomioon, ettei tuttinauhasta saisi tulla 20cm pidempää, koska muuten kuristumisriski kasvaa.

Narun ja klipsit ostin sinellistä, mutta niitä myydään myös nettikaupoissa. Halutettasi voit käyttää myös silikonista klipsiä. Lisäksi tarvitset neulan, lankaa ja sakset. Halutettasi voit myös hieman sulattaa nauhaa, alempana kerron miksi.


Aloitin tuttinauhan tekemisen leikkaamalla rullasta riittävän pitkän narun pätkän ja pujotin sen tuttirenkaaseen. Tässä tuttinauhassa pujotetaan siis aina molemmat narut helmien läpi.


Seuraavaksi kiinnitin narun toiseen päähän neulan ja toisen pään sulatin siten, että narun päästä tulee kova. Näin narut on helpompi pujottaaa helmien läpi. Sulattamisen kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen, ettei naru katkea tai sula liikaa.   


Sitten aloinkin pujottamaan helmiä nauhaan. Aloitin viemällä sulatetun langan pään helmen läpi ja seuraavaksi tein saman neulalla. Kun helmi oli paikallaan, tein solmun. Solmuja ei ole pakko tehdä, mutta se tekee nauhasta "elävämmän" eikä tuttinauhasta tule niin jäykkä.


Jatkoin helmien pujottamista ja solmujen tekemistä, kunnes kaikki helmet olivat paikallaan.


Etenkin tähtihelmen pujottamiseen neula on todella hyödyllinen.


Klipsin solmimiseen käytin palomar-solmua, jota käytetään usein kalastuksessa. Netistä löytyy ohjeita solmun tekemiseen. Voit käyttää myös jotakin muuta solmua, mutta tämä on ainakin hyväksi ja kestäväksi todettu. Vauvaa ei tietenkään saa vahvasta solmusta huolimatta jättää yksin nauhan kanssa.

 
Kun solmu oli valmis, leikkasin nauhat lyhyiksi. Jätin nauhoihin pituutta suunnilleen viimeisen helmen verran, eli noin 2cm. Sulatin nauhat yhteen, jolloin sain niistä kovat ja helpommat pujottaa viimeisen helmen sisään. 


Tuttinauha oli valmis, kun langanpäät oli pujotettu helmen sisälle. Ja täytyihän sitä heti kokeilla käyttäjälleen.

 

Ja hyvinhän tuo näytti kelpaavan! 

Meidän viikko

on
18. maaliskuuta 2018


Ollaan oltu lähes koko viikko poikien kanssa kolmistaan, kun Eetu on ollut päivät koulussa ja illat töissä. Viikko on ollut rankka ja pakko myöntää että varmaan puolet tämän viikon tapahtumista on jo unohtunut. Tässä kuitenkin meidän viikon tapahtumat, tai no, niin paljon kuin niistä muistan.

Maanantai: Aamulla käytiin tuttuun tapaan muskarissa poikien kanssa. Muskarin jälkeen käytiin vielä läheisessä leikkipuistossa. Iltapäivällä ajeltiin Pohjois-Haagaan kaverin luokse leikkitreffeille. Tämä ystäväni on viimeisillään raskaana ja menin auttelemaan häntä ruoanlaitossa ja siivoamisessa. Hänellä on entuudestaan kaksi lasta, joten meidät lapset saivat samalla leikkiä keskenään.



Tiistai: Käytiin moikkaamassa siskoa, joka on ollut äitini luona Suutarilassa koiravahtina. Muu perhe lähti maanantaina New Yorkkiin viikoksi lomalle. Äidin luota löytyi vanhoja lapsuuskuviani postausta varten, jonka löydät täältä. Ilta menikin kyseistä julkaisua kirjoitellessa ja poikien kanssa leikkiessä.

Keskiviikko: Oivalla oli aamusta neuvolalääkäri. Lääkäri sanoi ihanasti, että minulla näyttäisi olevan homma hallussa ja olen tehnyt poikien kanssa hyvää työtä. Helpottavaa kuulla se joskus ulkopuolisen suusta, etenkin silloin kun arki tuntuu työläältä. Neuvolan jälkeen mentiin kotiin laittamaan ruokaa ja pojat menivät päiväunille. Iltapäivällä ulkoiltiin omalla pihalla.

Torstai: Aamupäivällä käytiin näkemässä kaveria ja hänen poikaansa keskustassa. Iltapäivällä käytettiin Brutusta eläinlääkärissä ja Onni ihasteli eläinlääkärin vastaanotolla nähtyä kissaa.



Perjantai: Heti aamusta lähdettiin junalla Puistolaan työkaverin luokse kahvittelemaan. Meidän vaihtaessa kuulumisia, Onni sai leikkiä kaverin lasten kanssa ja Oiva nukkui päiväunia ulkona. Sitten lähdimmekin kaupan kautta kotiin siivoilemaan. Leivottiin myös porkkanasämpylöitä(tämä on muuten hyvä keino huijata leipää rakastava taapero syömään vihanneksia) ja pojat kävivät illalla kylvyssä.

Lauantai: Lähdettiin aamupäivällä bussilla kauppakeskus Kaareen näkemään kaveria ja hänen 2-vuotiasta tyttöään. Kaaressa on lapsille ilmainen leikkipaikka, jossa lapset viihtyivät hyvin. Söimme vielä subwayssä patongit ja lähdimme takaisin kotiin. Bussimatkalla molemmat pojat nukahtivat vaunuihin ja sain juoda kotona rauhassa kahvit. Iltapäivällä haimme Eetun töistä ja menimme sen jälkeen saunaan.

Sunnuntai: Oiva on valvottanut minua viimeiset kaksi yötä. Luulen että hänelle on tulossa hampaita, kun hän on niin itkuinen eikä meinaa yöllä millään nukahtaa. Annoin yöllä hänelle panadolia, jos kipeät ikenet vaivaavat, mutten osaa varmaksi sanoa oliko siitä apua. Tänään ajateltiin viettää kotipäivää, on niin väsynyt olo. Varmaan leivotaan ja maalaillaan vesiväreillä. Koirien kanssa täytyy tietysti lenkkeillä ja on varmasti ihan virkistävää saada vähän raitista ilmaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Toivottavasti teillä on ollut kiva viikko!


Kuka on Sara Karhusola?

on
14. maaliskuuta 2018
Moi! Ajattelin kirjoittaa teille tällä kertaa itsestäni. Tämän tekstin luettuasi tunnet minut toivottavasti hieman paremmin. Tätä oli hauska kirjoittaa ja palata hetkeksi ajatuksissa omaan lapsuuteen, toivottavasti tykkäätte! 


1993: Synnyin 4.2.1993 Helsingin kätilöopiston sairaalassa. Äitini mukaan tuolloin oli kaunis aurinkoinen pakkaspäivä.





1994: Asuin ensimmäisen vuoteni Vuosaaressa kerrostaloasunnossa isäni ja äitini kanssa. Meillä oli myös kaksi koiraa. Muutimme Siltamäkeen rivitaloon, kun olin vuoden ikäinen.


1995: Veljeni syntyi marraskuussa.

1996: Naapuriimme muutti perhe, jossa asui kaksi tyttöä. Toinen tytöistä oli syntynyt samana vuonna kuin minä ja toinen samana vuonna kuin veljeni. Tästä vanhemmasta tytöstä tuli heti paraskaverini.

1997: Siskoni syntyi. Olin edelleen naapurin tytön kanssa kuin paita ja peppu.


1998: En tykännyt päiväkodista ja jäin sinne aina itkeskellen. Sisarukset olivat minulle tärkeitä ja olimme kokoajan yhdessä.


1999: Harrastin vuoden ajan satubalettia.

2000: Aloitin koulun Siltamäen ala-asteella parhaanystäväni kanssa. Sain heti paljon uusia kavereita. Samana vuonna aloitin jalkapallon.

2001: Kävimme useana kesänä perheen kanssa vuokramökillä Mikkelissä. Ne reissut oli aina niin ihania, siskon ja veljen kanssa keksittiin aina kaikenlaisia leikkejä automatkoilla ja mökillä.




2002: Toinen pikkusiskoni syntyi alkuvuodesta. Näihin aikoihin myös pojat alkoivat kiinnostamaan ja ihastukseni vaihtui lähes viikottain.



2003: Kesällä sain pitkän odotuksen(ja rahan säästämisen) jälkeen ensimmäisen oman koirani, Kasperin. Olin silloin maailman onnellisin.


2004: Jalkapalloharrastus oli tärkeä ja joukkue oli tiivis. Meillä oli treenejä ja pelejä paljon. Harrastin jonkin aikaa myös koirani kanssa agilityä.


2005: Meikit ja ulkonäkö alkoivat kiinnostaa enemmän. Kävin koiraleirillä muutamana kesänä.

2006: Muutimme perheeni kanssa Siltamäestä Suutarilaan. Aloitin ylä-asteen Torpparinmäen peruskoulussa parhaankaverini kanssa. Ensimmäinen koulupäivä jännitti ihan kamalasti.

2007: Koulussa sujui hyvin ja sain joitakin uusia kavereita. Jalkapalloharrastus taisi joskus näihin aikoihin jäädä pois, kun kiinnostus loppui. Kolmas pikkusiskoni syntyi kesällä. Hetkeä myöhemmin äidilläni todettiin syöpä. Minua harmittaa etten osannut silloin olla äitini tukena.

2008: Äidin ollessa syöpähoidoissa, meillä kävi kotiapulainen auttamassa ruoanlaitossa, lastenhoidossa, siivoamisessa yms. Minulla murrosikä teki tuloaan ja vihasin sitä kun kotiapulainen määräili minua. Kesällä oli rippileiri. Olin siellä sulkeutunut ja häpesin itseäni, koska minulle oli puhjennut paha akne. Akne vaivasi minua n. vuoden verran ja sinä aikana minua kiusattiin koulussa. Koulunkäynti ei enää kiinnostanut ja arvosanat laskivat nopeasti. Ihoni lähti lopulta parantumaan oikeanlaisilla lääkkeillä ja sain itseluottamukseni takaisin.


2009: Sain kesätöitä äitini työpaikalta. Tutustuin irc-gallerian kautta turkulaiseen poikaan, jonka kanssa ihastuimme heti ja aloimme seurustelemaan. Seurustelusuhde ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja ajauduin monen sattumuksen kautta huonoihin piireihin suhteen päätyttyä. Kapinoin vahvasti etenkin äitiäni vastaan ja luulin olevani tarpeeksi aikuinen päättämään omasta elämästäni. Jälkeenpäin olen katunut suunnattomasti sitä, miten epäkunnioittavasti käyttäydyin äitiä kohtaan. Kävin pääsykokeissa ja pääsin Helsingin Diakoniaopistoon opiskelemaan kaksoistutkintoa(lähihoitaja+ylioppilas).

2010: Aika kului pääosin opiskellessa, koska osa lukiokursseista suoritettiin iltaopiskeluna aikuislukion puolella. Tein koulun ohessa lähihoitajan keikkatöitä iltaisin ja viikonloppuisin. Aloitin uudestaan jalkapalloharrastuksen, mutta ehdin treenata vain hetken, kun eturistisiteeni katkesi oikeasta polvesta. Aloitin loppuvuodesta autokoulun. 


2011: Alkuvuodesta kävin polvileikkauksessa ja toivuin leikkauksesta nopeasti. Täytin 18-vuotta ja sain ajokortin. Samana vuonna tapasin Eetun. Hän sai minut pois huonosta porukasta, jossa olin viettänyt liian paljon aikaani. Ihastuimme ja rakastuimme nopeasti. Tiesin heti että hän on juuri se ihminen, joka elämästäni on puuttunut.


2012: Äitini sai terveen paperit, syöpä oli voitettu ❤️ Muutimme Eetun kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Pihlajamäkeen. Ukkini omisti asunnon ja maksoimme hänelle vuokraa. Matkustelimme jonkin verran. Viimeisen opiskeluvuoden suoritin oppisopimuksella muistisairaiden ryhmäkodissa Pasilassa. Loppuvuodesta sain lähihoitajan ja ylioppilaan paperit. Sain Pasilasta vakituisen työpaikan.




2013: Olimme juuri hankkineet pienen englanninbulldoggipennun, Brutuksen, kun Eetu lähti yhdeksäksi kuukaudeksi armeijaan. Kaipasin uusia tuulia työrintamalla ja pääsin töihin kotihoitoon. Se ei kuitenkaan tuntunut omalta jutultani ja hain töitä Pohjois-Haagan palvelutalosta ja sain sieltä vakituisen työpaikan.


2014: Ensimmäinen oma koirani Kasper nukkui pois. Päätös lopetuksesta tuntui pahalta, mutta oikealta. Haimme Eetun kanssa pankista lainaa ja ostimme ukilta asunnon, jossa olimme olleet parin vuoden ajan vuokralla. Eetu pääsi opiskelemaan insinööriksi. Hankimme toisen koiran ja aloimme puhumaan perheenlisäyksestä.


2015: Rakas mummini nukkui pois. Se oli raskasta aikaa, mummi oli minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä. Vanhempani erosivat samana vuonna. Kesällä aloin odottamaan esikoistamme Onnia. Samoihin aikoihin meillä oli kotona putkiremontti ja asuimme sen aikaa Eetun vanhempien luona. Kävin aktiivisesti kuntosalilla loppuraskauteen asti. 


2016: Loppiaisena menimme kihloihin. Helmikuun lopussa Onni syntyi, tehden meistä isän ja äidin. Vuosi meni uuden opettelussa ja Onnin kasvua seuratessa, olimme onnellinen pieni perhe. Onnin syntymän jälkeen olen saanut paljon ihania äitikavereita, heiltä saatu vertaistuki on ollut kultaakin kalliimpaa!


2017: Alkuvuodesta olimme puhuneet, että toinen lapsi saa tulla. Uusi raskaus alkoikin heti ensimmäisestä yrityskierrosta, vaikka olimme varautuneet odottamaan vähintäänkin vuoden, niin kuin Onnin kohdalla oli. Olimme hieman hämillämme, mutta samaan aikaan hyvin onnellisia, kun toinen vauva ilmoitti tulostaan niin pian. Lokakuussa perheemme kasvoi pienellä kauniilla pojalla.



Tulevaisuuden suunnitelmat: Eetun olisi tarkoitus valmistua koulusta tänävuonna. Muutamme isompaan asuntoon, sitten kun saamme pankista lisää lainaa(Eetulla on oltava vakituinen työsuhde tai minun on palattava töihin). Haaveena olisi päästä opiskelemaan terveydenhoitajaksi tai kätilöksi, joten todennäköisesti lähiaikoina aion hakea kouluun. Mikäli pääsisin opiskelemaan, niin pojat aloittaisivat siinä vaiheessa päiväkodin. Häitä ollaan alustavasti suunniteltu ensivuoden kesälle, mutta vielä ei ole kirkkoa varattu.

Tässäpä näitä, toivottavasti tykkäsitte tiivistetystä elämänkerrastani!