Arvatkaas mitä, meidän "vauva" on tänään jo puolitoistavuotias. Ihan käsittämätöntä. Oiva on syntymästään saakka ollut kyllä sellainen positiivisuuspakkaus, että hän on sulattanut meidän sydämet.
Yhteisiä hetkiä myös isin kanssa
Oiva on edelleen ihan äidin poika ja viihtyisi sylissäni vaikka koko päivän halaillen ja pussaillen, mutta nyt viime aikoina myös isin seura on alkanut kiinnostamaan. Ja tietysti hyvä niin, koska Eetu on varmasti kaivannut yhteisiä hetkiä Oivan kanssa. He pääsevät onneksi viettämään kesällä paljon aikaa yhdessä, kun Eetu pitää vihdoinkin isyyslomapäivänsä.
Motoristen taitojen kehittyminen
Oivan motoriset taidot ovat kehittyneet nopeasti. Hän juoksee kovaa ja harjoittelee jo hyppäämistä. Oiva kiipeilee myös kaikkialle hyvin ketterästi, hän on tietysti ottanut Onnista mallia. Välillä hän menee liiankin rohkeasti Onnin perässä asioihin, joihin taidot eivät vielä kuitenkaan aivan riitä.
Vahva luonne
Oivalla on erittäin vahva oma tahto. Hän loukkaantuu valtavasti, mikäli jokin asia kielletään tai jos asiat eivät mene niinkuin hän haluaisi. On ollut niin jännä huomata, miten Onnilla ja Oivalla on niin erilaiset luonteet, vaikka he ovatkin veljeksiä.
Rakkautta riittää ihmisille ja eläimille
Oiva on myös hyvin sosiaalinen ja rohkea. Hän harvoin ujostelee ketään. Hän hakeutuu ihmisten luokse ja haluaa saada heiltä huomiota. Oiva rakastaa myös eläimiä ihan kauheasti. Hän haluaa käydä silittämässä jokaista koiraa, joka ulkona kävelee vastaan ja jaksaa päivittäin ihmetellä lintuja, sorsia ja oravia.
Toissapäivänä oltiin käymässä Haltialan eläintilalla ja äitini osti pojille kahvilasta pullat. Oiva halusi heittää osan omasta pullastaan naakoille syötäväksi. Sitten hän naureskeli tyytyväisenä, kun linnut nokkivat kilpaa tuota pullan palasta.
Arkiruokaa ja tissimaitoa
Oivalla on aina ollut hyvä ruokahalu, ja sitä se on yhä. Hänelle maistuu ruoka kuin ruoka. Syömme kotona ihan tavallista arkiruokaa. Pyrin yhä lisäämään kotiruokaamme vihannesten ja marjojen määrää. Lisäksi suosin täysjyvää ja välttelen kovin sokeripitoisia tuotteita.
Ja kuten moni varmasti tietääkin, Oiva käy vielä tissilläni päivisin ja öisin. Yöimetysten karsimista olen harkinnut jo pitkään. Ristiriitaiset fiilikset taaperoimetyksestä -postauksen voit lukea täältä.
Ajattelin luopua yöimetyksistä kesän aikana, sitten kun minullakin on opinnot pulkassa kevään osalta. Täytyy varautua siihen, että meidän perheessä kukaan ei nuku muutamaan yöhön, siinä vaiheessa kun imetyskertoja aletaan vähentämään.
Suppea sanavarasto
Oiva ymmärtää lähes kaiken, mitä hänelle sanotaan. Hän myös vastaa kysymyksiin "joo" tai päätään pudistelemalla. Sanoja ei vielä tule kovinkaan montaa, äkkiseltään tulee mieleen ainakin: äiti, hauva, dädä(tarkoittaa isiä), kvak(ankka), haloo ("vastaa puhelimeen"). Mutta en ole kyllä lainkaan huolissani tuosta suppeasta sanavarastosta, se varmasti kehittyy aikanaan.
Veljesrakkautta
Kommunikoinnin, motoristen taitojen ja leikkien kehittymisen myötä Onni ja Oiva ovat lähentyneet paljon. He keksivät yhdessä leikkejä, kuten majaleikit, painiminen, juokseminen, kiipeily, autoleikit jne. Touhua siis todellakin riittää. Useimmiten leikit ovat iloisia ja täynnä naurua, mutta Oivalle on tullut myös ikävä tapa kohdella veljeään.
Oiva on alkanut lyömään ja tukistamaan Onnia. Oiva saattaa vain kävellä Onnin luokse ja pamauttaa häntä jollain tavaralla päähän tai napata tukasta kiinni. Sitten kun Oivaa komentaa ja kehoittaa pyytämään anteeksi, niin hän vain hymyilee.
En käsitä, mistä hän on oppinut tuollaista, kenties päiväkodista. Toivottavasti tuo vaihe menisi pian ohi. Minulla käy Onnia kyllä niin sääliksi, kun hän joutuu jatkuvasti varomaan Oivan nyrkkejä. Toisaalta kai tuokin on osa sitä veljesrakkautta; välillä tapellaan ja hetken päästä taas halitaan.
Oivalle on puhjennut muistaakseni kahdeksan hammasta. Hampaiden peseminen on aikamoista taistelua. Oiva haluaisi harjata hampaitaan ainoastaan itse, eikä kukaan muu saisi niitä pestä. Mutta tottakai aikuisenkin on ne pestävä. Omat hampaani reikiintyvät hyvin herkästi, enkä todellakaan halua lapsilleni samaa kohtaloa. Siksi olenkin aina ollut todella tarkkana, etten esim. tarjoa lapsille vettä lasista, josta olen itse juonut.
Vinkkejä hampaidenpesutilanteisiin?
Lasten suuhygieniasta huolehtiminen on siis minulle tärkeä asia ja siksi kaipaisinkin joitakin vinkkejä hampaidenpesutilanteiden helpottamiseksi. Ollaan kokeiltu harjata peilin edessä tai siten, että Oiva katselee vaikkapa Jordanin hammasharjalaulua. Lopulta olen kuitenkin joutunut pesemään hampaat väkisin. Olisiko teillä jakaa mitään hyviä vinkkejä? Vai helpottaako se vain ajan kanssa?
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti