aidon arkinen

Avuton olo ilman älypuhelinta

on
3. joulukuuta 2018
Viime perjantai oli täynnä epäonnisia sattumia ja haluankin kertoa teille, mitä oikein tapahtui. Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin pirteänä ja iloisin mielin, olihan sentään perjantai. Söimme rauhassa aamupalan ja lähdin viemään poikia päiväkotiin. Olin varannut itselleni hieronnan yhdeksitoista ja sen jälkeen oli tarkoitus käydä valokuvaliikkeessä teettämässä digikuvasta joulukortit ja käydä mahdollisesti jossain lounaalla.


Kävin vielä lähi ärrällä lataamassa bussilipulle aikaa ennenkuin lähdin keskustaa kohti. Istuskelin bussissa musat korvilla ja jäin pois Hakaniemessä. Pääsin heti hierottavaksi, vaikka olinkin hieman etuajassa. Kun hieronta-aikaani oli jäljellä enää viitisen minuuttia, kuulin kun liikkeeseen tuli joku mies. Mies kävi kysymässä toiselta hierojalta mahdollisia vapaita aikoja ja kun niitä ei ollut, mies poistui.

Hierontani päättyi ja puin päälleni. Poistuin hierontahuoneesta eteiseen, johon olin jättänyt ulkovaatteeni. Silloin huomasin heti, että takkini taskusta oli kadonnut puhelin. Sydämeni pomppasi kurkkuun, koska kannoin puhelimen kuorissa mukanani myös ajokorttia, bussikorttia sekä kahta maksukorttia. Kerroin asiasta heti minua hieroneelle naiselle. Hän ryntäsi kadulle vilkuilemaan voron perään ja soitti työkaverilleen, joka oli juuri lähtenyt lounastauolle. Sain lainata hierojan puhelinta soittaakseni korttien ja liittymän sulkupalveluun sekä poliisille. Pankkikortit saatiin suljettua onneksi nopeasti, varkaalla on ollut arviolta n. 5 minuuttia aikaa vingutella kortteja. Puhelimessa poliisi pyysi minua menemään poliisiasemalle tekemään rikosilmoituksen, jotta saan ilmoituksesta itsekin kopion myöhempiä mahdollisia selvitystilanteita varten. Mikäli siis nimissäni on esimerkiksi tilattu pikavippejä tai tehty ostoksia netissä.

Pian hierojan työkaveri saapui paikalle ja kertoi, että liikkeessä käynyt mies oli selvästi päihteiden vaikutuksen alaisena. Miehen hampaat olivat olleet huonossa kunnossa ja huulet lohkeilevan kuivat. Tiesimme heti, että tämä kyseinen mies oli varastanut puhelimeni ja korttini. Soitin hierojan puhelimesta vielä Eetulle ja kerroin tilanteesta. Sanoin että haluan päästä kotiin, mutta minulla ei ole bussikorttia, käteistä tai mahdollisuutta mobiililipun ostoon tai käteisen nostoon. Eetu oli töissä keskustassa ja sovimme tapaavamme Hakaniemen ympyrätalon läheisyydessä. Hieroja lupasi käydä työkaverinsa kanssa vielä tarkasti läpi liikkeessä vierailleen miehen tuntomerkkejä ja sanoi lähettävänsä ne minulle sähköpostiin. Kiitin hierojaa hänen avustaan ja lähdin kävelemään kohti ympyrätaloa.

Ulkona oli jäätävän kylmä tuuli. Mieli oli maassa, jalat tärisivät ja silmät kostuivat kyynelistä. Miten joku voi tehdä näin itsekkään teon, eikä osaa lainkaan asettua toisen ihmisen kenkiin, ajattelin. Minua ahdisti, kun muistin että puhelimessani on lasteni kuvia. Ajatus siitä aineiden käyttäjästä katselemassa minun lasteni kuvia puistatti minua. Näin Eetun liikennevaloissa ja menimme hetkeksi sisätiloihin juttelemaan. Minua itketti edelleen tapahtunut, mutta Eetu onneksi osasi lohduttaa minua. Hän oli myös nostanut minulle rahaa bussia varten. Pian Eetun oli palattava töihin ja minä lähdin kotia kohti.

Kello oli jo melkein puoli kolme kun pääsin kotiin. Ehdin pikaisesti vaihtamaan mm. facebookin, instagramin ja sähköpostin salasanat tietokoneellani ja pakkasin sitten läppärin ja passin reppuuni. Kävin hakemassa pojat päiväkodista ja kiiruhdimme terveysasemalle, johon olin varannut Oivalle ajan klo 15 korvatulehduksen oireiden takia. Molemmista korvista tosiaan löytyi korvatulehdus ja lääkäri kirjoitti apteekkiin reseptin. Käynti oli onneksi nopea, kello oli 15:10, kun pakkasin jo poikia autoon ja lähdimme ajamaan kohti Pasilan poliisiasemaa. Halusin tehdä tapahtuneesta rikosilmoituksen mahdollisimman pian.

Sain pysäköityä auton lähelle poliisiasemaa ja lähdin ostamaan parkkilippua. Minulla oli siis yhä Eetun antamaa käteistä mukanani. Parkkiautomaatilla huomasin, ettei käteismaksu mahdollisuutta ole laisinkaan. Automaatti hyväksyi ainoastaan korttimaksut tai pysäköintisovelluksen kautta tehdyt maksut. Silloin ajattelin, että kuinka avuton sitä voi tänäpäivänä ihminen ollakkaan ilman puhelinta tai maksukorttia. Automaatissa luki "paina info näppäintä löytääksesi lähimmän parkkiautomaatin käteismaksutoiminnolla". Painoin info näppäintä, jolloin automaatti antoi minulle jonkun katuosoitteen ilman minkäänlaista karttaa. Miten ihmeessä minun oli tarkoitus löytää kyseinen osoite ilman google mapsia tai karttaa? Info painike oli siis tässä tilanteessa täysin hyödytön ja aloin kyselemään ohikulkijoilta apua. Eräs vanhempi nainen vastasi vaan tylysti "Emme me ehdi auttamaan. Sitä paitsi emme edes osaa käyttää tuota automaattia", ja sitten hänen miehensä ojensi minulle kahden euron kolikon ja he häipyivät. Seisoin siinä kovassa puhurissa kahden euron kolikko kädessäni ja kirosin mielessäni, että eihän tämä perkeleen masiina huoli kolikoita. Seuraavaksi kokeilin kysyä apua nuorelta mieheltä. Tarjosin hänellä tätä kahden euron kolikkoa, mikäli hän suostuisi ostamaan minulle samalla summalla pysäköintiaikaa. Hän onneksi suostui ja pääsimme poikien kanssa vihdoinkin poliisiasemalle. Onneksi maailmassa on myös kilttejä ja hyväntahtoisia ihmisiä.

Jonotin vuoroani noin tunnin ajan ja siinä odotellessa yritin päästä läppärilläni sähköpostiin. Muistin kuitenkin heti, että eihän läppärissä ole nettiyhteyttä enkä pysty sitä puhelimestani jakamaan. Hieroja oli luvannut laittaa tuntomerkit sähköpostiini, mutta nyt en kuitenkaan päässyt niitä katsomaan. Kerroin poliisille sen mitä tapahtuneesta tiesin ja rikosilmoitus saatiin tehtyä. Lähdimme ajelemaan takaisin kotiin päin. Kello läheni silloin jo viittä ja minua väsytti ja suututti. En ollut syönyt mitään kokopäivänä eikä sillä hetkellä kiinnostanut alkaa kokkailemaan, joten tilasin meille pitsat. Pian Eetukin tuli töistä kotiin ja päivä alkoi onneksi kääntymään iltaan. Halusin vaan sen päivän olevan jo ohitse.

Viikonloppuna mitään asioita ei oikein pysty hoitamaan, mutta tänään pääsin pankkiin nostamaan käteistä. Kävin samalla myös HSL:n toimipisteellä hakemassa itselleni uuden bussikortin. Siitäkin lystistä joutui pulittamaan yksitoista euroa. Tilasin netin kautta myös uuden ajokortin, se maksoi kaksikymppiä. Vielä pitäisi lähettää poliisille tarkempia tietoja varkaan tuntomerkeistä. Ärsyttävää kun tällaisesta koituu niin paljon ylimääräisiä kuluja ja asioita hoidettavaksi, mutta toisaalta nyt olen ihan hyvillä mielin kun asiat alkavat järjestyä. Oli osittain omaa tyhmyyttäni, kun jätin puhelimen takkini taskuun enkä ottanut sitä mukaan hierontahuoneeseen. Toisaalta se oli myös hyvin huonoa tuuria, puhelin varastettiin kuitenkin keskellä päivää, kello oli silloin kaksitoista.

Tapahtuma oli myös todella silmiä avaava kokemus. Ymmärsin miten isossa roolissa älypuhelimet ovat tänä päivänä, etenkin kun monissa paikoissa maksetaan nykyisin mobiilipalveluiden kautta. Minulla olisi pitänyt myös tuolloin poliisiasemakäynnillä olla mukanani kartta, jotta olisin osannut suunnistaa parkkiautomaatin antamaan osoitteeseen. Rannekellokaan ei olisi ollut pahitteeksi, onneksi kuitenkin auton kellosta näki ajan. Pelottavaa miten riippuvaisia olemme älylaitteistamme, mutta toisaalta meitä ajetaan jatkuvasti siihen suuntaan kannustamalla erilaisten maksusovellusten lataamiseen ja vähentämällä käteisen käyttöä.

Ja hei jotain positiivista tästäkin tapauksesta löytyi, taisin nimittäin viime postauksessa mainita, että pieni sometauko olisi ihan paikallaan. No, nyt sain sitten viikonlopun mittaisen sometauon kun ei ollut puhelinta jolla somettaa. Lauantai-iltana otin vanhan puhelimeni käyttöön, mutta se on kyllä niin jumissa, ettei sillä tarvitse sometella. Onneksi olin ihan sattumalta tilannut viime maanantaina itselleni uuden puhelimen, jonka pitäisi saapua postiin ihan lähipäivinä. Toivottavasti postin saapumisilmoitus ei vaan mene siihen vanhaan puhelimeen, muuten tämä rosvo käy vielä noutamassa uudenkin puhelimeni😅
6 kommenttia on "Avuton olo ilman älypuhelinta"
  1. Olipa kurjaa! Tuossa tilanteessa olisi kyllä pahinta se, että puhelimessa on kuvia ja henkilökihtaisia juttuja. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kyllä ahdistava ajatus. Onneksi IMEI-koodilla pystyy sulkemaan puhelimen niin ettei sitä pysty käyttämään edes uudella sim-kortilla.

      Poista
  2. Ikävä juttu! Ja ärsyttävää tuo vaivannäkö ja rahanmeno, kun uusii kadonneita kortteja. :(
    Sometauko tekisi hyvää, mutta mieluiten eri tavalla järjestettynä.

    VastaaPoista
  3. On pelottava ilmiö miten puhelimet ovat meidät orjuuttaneet nykypäivänä. Harmillista, että joku katsoo oikeudekseen viedä toisen omaisuutta. Onneksi kuitenkin selvisit kommelluksista.

    VastaaPoista
  4. Joo tää on täysin tottatotta, ollaan aivan puhelinten ja sovellusten varassa. Joo onneksi asioilla on tapana järjestyä 😊

    VastaaPoista

Jätäthän vierailustasi kommentin :)