Kuten moni tietää, suomalaiseen kulttuuriin kuuluu usein omista tunteistaan vaikenemista ja itsensä vähättelyä. Toki ollaan menty parempaan suuntaan ja ollaan toivottavasti kokoajan myös menossa, mutta yhä suomalaiset ovat hyvin vaatimattomia, eikä omilla onnistumisillaan viitsitä kehuskella.
Lastenkasvatuksessa olisi kuitenkin nimenomaan tärkeää tunnistaa lapsen vahvuudet ja kiinnittää huomiota onnistumisiin. Olen viime aikoina etsinyt enemmän tietoa positiivisesta kasvatustavasta ja alkanut kiinnittämään huomiota omaan kasvatustyyliini.
Positiivisen kasvatustavan pääpointtina on oppia tunnistamaan myönteisiä tunteita ja lisäämään myönteisiä kokemuksia arkeen. Myönteiset kokemukset, kuten onnistumisen tunne, tekevät lapsesta itsevarmemman. Positiivinen kasvatustapa lisää myös terveyttä, parantaa oppimista ja ongelmanratkaisukykyä sekä auttaa luomaan sosiaalisia suhteita.
Tarkoituksena on keskittyä lapsen hyviin ominaisuuksiin ja osaamiseen, sen sijaan että etsisi virheitä ja kehityksen kohteita. Toisaalta tämänlaisen kasvatustavan pitäisi tulla jokaiselta vanhemmalta ihan luonnostaan. Ainakin ajatuksena tuntuu kamalalta, että joku vanhempi etsisi lapsestaan aina kehityksen kohteita, eikä osaisi nähdä hänen hyviä ominaisuuksiaan.
Alunperin tämä aihe tuli vastaan päiväkodissa. Eräs Onnin ryhmän hoitajista kertoi minulle, että hän on perehtynyt positiiviseen pedagogiikkaan, ja toteuttaa sitä myös päiväkodissa. Hän kannustaa lapsia kokeilemaan uusia asioita myönteisen ilmapiirin kautta. Kaikkia rohkaistaan ja kehutaan ja onnistumisten jälkeen annetaan lapsille positiivista palautetta; "Huomasitko kuinka taitavasti osasit kiivetä ihan itse?".
Onni on aina ollut herkkä ja hieman ujo poika, mutta hän on rohkaistunut päiväkodissa valtavasti. Hän on lähtenyt rohkeammin kokeilemaan uusia asioita ja saanut niin paljon iloa ja itsevarmuutta onnistuessaan.
Mielestäni positiivisen ja kannustavan ilmapiirin luomiseen vaikuttaa myös vahvasti se, miten vanhemmat puhuvat toisilleen ja muille ihmisille. Lapsi kuitenkin seuraa jatkuvasti vanhempiensa toimintatapoja ja ottaa niistä vaikutteita. Jos vanhemmat puhuvat toisilleen kauniisti, sekä kannustavat ja tsemppaavat toinen toisiaan, niin aivan varmasti myös lapsi oppii kyseisen toimintamallin.
Lastenkasvatuksessa olisi kuitenkin nimenomaan tärkeää tunnistaa lapsen vahvuudet ja kiinnittää huomiota onnistumisiin. Olen viime aikoina etsinyt enemmän tietoa positiivisesta kasvatustavasta ja alkanut kiinnittämään huomiota omaan kasvatustyyliini.
Tarkoituksena on keskittyä lapsen onnistumisiin
Positiivisen kasvatustavan pääpointtina on oppia tunnistamaan myönteisiä tunteita ja lisäämään myönteisiä kokemuksia arkeen. Myönteiset kokemukset, kuten onnistumisen tunne, tekevät lapsesta itsevarmemman. Positiivinen kasvatustapa lisää myös terveyttä, parantaa oppimista ja ongelmanratkaisukykyä sekä auttaa luomaan sosiaalisia suhteita.
Tarkoituksena on keskittyä lapsen hyviin ominaisuuksiin ja osaamiseen, sen sijaan että etsisi virheitä ja kehityksen kohteita. Toisaalta tämänlaisen kasvatustavan pitäisi tulla jokaiselta vanhemmalta ihan luonnostaan. Ainakin ajatuksena tuntuu kamalalta, että joku vanhempi etsisi lapsestaan aina kehityksen kohteita, eikä osaisi nähdä hänen hyviä ominaisuuksiaan.
Päiväkoti kannustaa uuden opetteluun
Alunperin tämä aihe tuli vastaan päiväkodissa. Eräs Onnin ryhmän hoitajista kertoi minulle, että hän on perehtynyt positiiviseen pedagogiikkaan, ja toteuttaa sitä myös päiväkodissa. Hän kannustaa lapsia kokeilemaan uusia asioita myönteisen ilmapiirin kautta. Kaikkia rohkaistaan ja kehutaan ja onnistumisten jälkeen annetaan lapsille positiivista palautetta; "Huomasitko kuinka taitavasti osasit kiivetä ihan itse?".
Onni on aina ollut herkkä ja hieman ujo poika, mutta hän on rohkaistunut päiväkodissa valtavasti. Hän on lähtenyt rohkeammin kokeilemaan uusia asioita ja saanut niin paljon iloa ja itsevarmuutta onnistuessaan.
Mallioppimista vanhemmilta
Mielestäni positiivisen ja kannustavan ilmapiirin luomiseen vaikuttaa myös vahvasti se, miten vanhemmat puhuvat toisilleen ja muille ihmisille. Lapsi kuitenkin seuraa jatkuvasti vanhempiensa toimintatapoja ja ottaa niistä vaikutteita. Jos vanhemmat puhuvat toisilleen kauniisti, sekä kannustavat ja tsemppaavat toinen toisiaan, niin aivan varmasti myös lapsi oppii kyseisen toimintamallin.
Mitäs mietteitä teillä nousi tästä aiheesta? Ihanaa torstaita ja loppuviikkoa kaikille!
Tosi tärkeä kirjoitus. Hyvän itsetunnon kehitykselle on tärkeää, että kotona lapsi saa kiitosta ja häntä kannustetaan. On tutkitusti tehokkaampaa kehua lasta hänen onnistuessaan tekemään oikeita valintoja, oppii lapsi siihen, että hänellä on taitoa ja kykyä onnistua. Arvostelua lapsi saa varmasti perheen ulkopuoleltakin, joten oman perheen tärkein tehtävä on nostaa lapsen itsetuntoa ja jättää arvostelu muille. 💕 Se ei tarkoita sitä, etteikö opetettaisiin mikä on väärin ja mikä oikein. Mutta lapsi oppii toimimaan oikein, kun hän saa palautetta ja kiitosta. Nuhtelussa lapsi oppii vain pelkäämään epäonnistumista eikä oikeasti opi mitään.
VastaaPoistawww.vauva.fi/blogit/meidan-combo-susanna
Kiitos paljon ihanasta kommentista Susanna! Olet aivan oikeassa, että arvostelua lapsi tulee elämänsä aikana kohtaamaan ihan riittävästi, joten olisi ihanteellistä ettei lapsi joutuisi kotona arvostelun kohteeksi. Meidänkin esikoinen on sellainen, että hän turhautuu nopeasti jos ei onnistu jossakin asiassa ja silloin hän juuri kaipaa paljon rohkaisua ja kannustamista. Jos hän siihen tilanteeseen saisi vielä nuhtelut päälle, niin ei varmasti lähtisi yrittämään uudestaan ja onnistumisen ilo jäisi kokonaan kokematta.
PoistaTärkeä kirjoitus ja itsekin yritän pyrkiä samaan :)
VastaaPoistaIhana kuulla Mira, että sinullakin on samanlaisia ajatuksia kasvatustavasta :) Aurinkoista päivää sinulle!
PoistaPositiividella kasvatustavalla luodaan onnistumisen iloa ja uskoa omiin kykyihin <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, olet aivan oikeassa! Ihanaa viikon jatkoa sinulle ja perheellesi!
Poista