Äitiys on raskasta vai onko se asenteesta kiinni?

Terveisiä laiturin nokasta ja +28°C asteisesta auringon paahteesta! Järvivesi on yhtä lämmintä kuin ulkoilma. Ollaan taas vaihteeksi eksytty mökkeilemään, mutta tämä on oikeastaan parasta mitä kesä voi tarjota.

Tässä kun ollaan otettu lasten kanssa koko kesä ihan lomailun kannalta, niin olen pohdiskellut äitiyttä vähän erilaiselta kantilta.

Moni on varmasti kuullut, kuinka äitiyden on sanottu olevan raskasta. Ja onhan se välillä, ihan oikeasti. Mutta yleensä se on raskasta silloin kun lapsella on erilaisia vaiheita menossa, mm. vauvan eroahdistus, taaperon uhma tai teinin murrosikä. Toki on täysin eri asia, mikäli lapsella on esimerkiksi jokin kehityshäiriö, hän on sairas tai hänellä on paljon erilaisia allergioita tai jotakin muuta erityistä.

Se onko äitiys raskasta vai ei, on varmasti paljon kiinni äidin omasta henkisestä hyvinvoinnista ja muutenkin tasapainoisesta elämästä. Ainakin itse ajattelisin asian niin, että hyvinvoiva äiti tarkoittaa myös hyvinvoivia lapsia ja näin ollen arki on pääsääntöisesti miellekästä.

No onko äitiys sitten omasta mielestäni raskasta? On ja ei. Toisinaan on päiviä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan ja lapset kiukuttelevat aamusta iltaan saakka. Silloin kiukku tarttuu herkästi myös minuun itseenikin ja sitten olemmekin koko perhe yhtä naantalin aurinkoa. Mutta pääosin päivät menevät kuitenkin kivasti, kun touhuamme yhdessä milloin mitäkin.

Silloin kun Oiva oli juuri syntynyt, otin aika paljon stressiä äitiydestä. Minua mietitytti riitänkö äitinä ja miten voisin antaa itsestäni vielä enemmän. Olen kuitenkin vähitellen osannut höllätä asennettani ja sitä myöten tajunnut, ettei vanhemmuutta tarvitse ottaa niin vakavasti eikä itselleen kannata olla niin ankara.

Ja voin ihan rehellisesti myöntää, että kyllä meilläkin on arki välillä todella raskasta. Oiva on minussa todella paljon kiinni ja Onni on uhmaiässä. Se yhdistelmä on toisinaan todella uuvuttava. Positiivinen asenne ja "minä riitän" ajattelu tekevät kuitenkin minusta ja perheestäni onnellisemman ja stressittömämmän.

Sen sijaan että ajattelisit "ompas vanhemmuus raskasta", voisit ajatella "minä teen parhaani ja hyväksyn sen etten ole täydellinen". Toivottavasti saitte ajatuksistani yhtään kiinni. Näiden sanojen saattelemana toivotan teille positiivista mieltä ja kivaa loppuviikkoa!

Oiva 9 kuukautta

Kun kerroin tänään aamulla Onnille että Oiva on jo yhdeksän kuukauden ikäinen, Onni vastasi: "Oiva on iso vauva nassikka!". Ja niinhän se onkin; vielä ihan vauva(varmaan ikuisesti äidin vauva), mutta kuitenkin jo aika iso poika, jolle on kehittynyt jo aivan upea oma luonne.

Oiva on aina ollut positiivinen ja elämän iloinen lapsi. Hän nauraa ja hymyilee jatkuvasti, vaikka saakin isoveikalta välillä turhankin kovaa kohtelua. Oiva on tällähetkellä myös siinä iässä, että hän tarvitsee äitiään jatkuvasti. En saa poistua näkyvistä tai muuten alkaa itku. Se on tietysti itselle välillä vähän raskasta, mutta toisaalta ajattelen sen niin, että tulee vielä aika jolloin äidin syli ei enää kelpaakkaan. Niinpä nautinkin jokaisesta sylittely hetkestä pienen palleroni kanssa.

Oivan motoriset taidot ovat kehittyneet myös hurjasti. Oiva vie hienosti ruoat suuhunsa(ja kaiken muunkin), myös pinsettiote sujuu. Hän konttaa jo todella taitavasti ja nopeasti, joten ryömiminen on jäänyt jo kokonaan pois käytöstä. Oiva nousee myös istumaan ja tukea vasten seisomaan. Oivan otsasta kyllä huomaakin, että seisomista on harjoiteltu, koska muutaman kerran on myös menty nurin ja saatu muistoksi mustelmia.

Syöminen sujuu kokoajan vähän paremmin. Oiva nirsoili pitkään soseiden kanssa, mutta suostuu nyt syömään niitä jo melko hyvin. Edelleen sormiruokailu on kuitenkin mieluisempaa. Vihannekset, marjat ja hedelmät ovat Oivan lemppareita, mutta myös bataatti, porkkana ja parsakaali maistuvat. Liharuokia olen ollut todella laiska tarjoamaan sormiruoan muodossa, mutta välillä olen tehnyt esim. liha- tai kanapyöryköitä. Aamuisin ja iltaisin teen mikrossa kaurapuuron, joka maistuukin hyvin.

Nukkumisjärjestelyihin ei oikeastaan ole tullut muutoksia. Oiva nukkuu yhä pinnasängyssä ja nostan hänet öisin yhdestä kahteen kertaa sänkyymme syömään. Päiväunia nukutaan yleensä kahdet; ensimmäiset aamupäivästä ja toiset kolmen-neljän aikoihin. Päikkäreitä nukutaan vähän milloin missäkin; autossa, sängyssä, vaunuissa tai kantorepussa.

Uni asiat ovat siis aika hyvällä mallilla. Ainoa asia johon toivoisin muutosta, olisi että Oivan saisi nukutettua sylin sijasta pinnasänkyyn. Oiva on lähes joka ilta nukahtanut joko tissille tai syliin, josta sitten siirrämme hänet sänkyynsä. Mutta tämä on sellainen asia, jota ehtii kyllä harjoitella. Tällä hetkellä olen kuitenkin todella kiitollinen, että Oiva nukkuu yönsä jo niin hyvin. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Hampaita Oivalle ei ole vielä puhjennut ainuttakaan. Onnille tuli ensimmäinen hammas juurikin näihin aikoihin, joten eiköhän Oivakin pian saa ensimmäisen pikkuhampaan suuhunsa.

Myöskään sanoja ei vielä tule, ainoastaan "tä tä tä". Kuitenkin jo tuollaista tavuttelua aikaisemman "äää" sijaan.

Tälläinen super suloinen ja taitava vauva löytyy täältä! Kivaa viikonloppua❤️

Taaperon suusta kuultua

Moi kaikki pitkästä aikaa! Ollaan oltu aika paljon mökkeilemässä, joten on täällä blogin puolella ollut melko hiljaista. Pakko ottaa ilo irti kuumasta kesästä ja viimeisistä hetkistä ennen koulun alkua.

Mutta sitten itse asiaan; ajattelin kertoa teille joitakin hauskimpia 2,5-vuotiaan taaperon suusta kuultuja letkautuksia. Enjoy!

Kun ulkona on lämmin:
"Ompa kesä! Ei sada vettä, ei sada lunta."
"Ompas tässä lämmintä!"

Sen jälkeen kun Onni putosi laiturilta järveen:
"Minä kävin uimassa. Mummu pelasti."

Onni puhuu pikkuveljestään:
"Oiva minun paraskaveri koko maailmassa"
"Oiva on iso nassikka!"
"Oiva syö tissimaitoa."

Kun mietitään missä isi on:
"Isi on töissä K-raudassa."
"Isi on varmaan tietokoneella."
"Onko isi kaupassa ostamassa jätskiä?"
"Soitan isille ja sanon tule kotiin."

Aamulla herättyään:
"Onni heräs!"
"Minä nukuin kauniisti ja hyvin"

Kun Onnilla on kiukku menossa ja Oivakin yhtyy itkuun:
"Et Oiva sinä ole kiukkunen, minä olen kiukkunen!"

Kun Onni puhuu itsestään:
"Minä olen riiviö."
"Minä riehun."
"Minä leikin."
"Minä olen aika rohkea."

Onni komentaa:
"Et sinä voi pötkötellä siinä, minä pötkötän."
"Et sinä, minä ite!"

Kun lähdetään vaikkapa kotoa:
"Hei hei koti, nähdään taas pian!"

Tässäpä näitä super suloisia taaperon suusta kuultuja lausahduksia. Löytyykö muiltakin yhtä ihania taaperoita? Kivaa viikonloppua!

Sellainen oli Puuhamaa

Puuhamaa on paras paikka, puuhamaa on iloinen.. Ihanaa sunnuntaita! Tänään on ollut taas ihan super lämmin päivä, lämpömittari näytti parhaimmillaan +32℃. Niinpä päätettiin koko perhe lähteä viettämään hellepäivää Tervakoskelle Puuhamaahan. Tämä olikin poikien ensimmäinen kerta Puuhamaassa.


 

Otettiin mukaan omat eväät, koska haluttiin grillailla. Puuhamaan alueelta löytyy polttopuita ja paljon grillejä kaikkien käyttöön. Myös vesipisteitä juomapullon täyttämistä varten löytyi.

Onnin lemppareita taisivat olla formulat ja vesileikit. Vesiliukumäet olivat kuitenkin vielä liian pelottavia.

 

Vaikka alueella oli todella paljon ihmisiä, niin moniin laitteisiin ja liukumäkiin ei tarvinnut jonotella ollenkaan. Ainoastaan formuloissa oli pieni jono.

Onni herkkusuu ilmoitti, että "ensin mennään jätskille, sitten uimaan".

Vaikka tekemistä riittikin paljon, niin oltiin varmaan Eetun kanssa enemmän innoissamme kuin lapset. Oivalle ei vielä kauheasti ollut tekemistä, mutta kyllä hänkin rakasti viileässä vedessä polskimista.

Sellainen oli Puuhamaa! Toivottavasti teillä on sujunut viikonloppu mukavissa ja helteisissä tunnelmissa.

Vauva viestii eleillä ja ääntelyllä - osaatko tulkita vauvaasi?

Kaikki vauvat viestivät tarpeistaan ja mielialastaan vanhemmilleen ääntelyn ja eleiden avulla, silloin kun sanoja ei vielä osata tuottaa.

Tässä on yleisimpiä esimerkkejä siitä, millä tavalla meidän vauva viestii asioita ja miten niitä voi tulkita.

"Yhm yhm yhm" ja vauva availee suutaan: Nälkä. Vauvat viestivät nälkäänsä hamuilemalla.

"yyyyyyy!" ja maailman surkein ilme: Vierastus. Hetkinen, äiti on tuossa, joten kenen sylissä minä olen!?

Levoton sylissä pyöriminen, itkeskely ja silmien hierominen: Väsymys. Meillä ainakin haetaan unta pyörimällä sylissä ja kaivautumalla kainaloon.

Kirkkaat silmät, rauhallinen olemus, suu hymyssä, iloinen jokeltelu, nauru: Onnellisuus. Yksinkertaisesti.

Äkillisesti alkanut huuto korkealta ja kovaa: Mielenpahoitus tai kipu. Kun isoveikka vie lelun kädestä tai pää kopsahtaa lattiaan.

Kädet huitovat levottomana ja pientä itkeskelyä: Tylsistynyt. Vauva kaipaa tekemistä tai viihdyttämistä. Itse olen huomannut, että laulaminen auttaa aina.

Tässäpä näitä yleisimpiä, toki tätä listaa voisi vielä jatkaa. Suuressa suosiossa on tänä päivänä mm. vessahätäviestintä, jota käytetään ihan pienillä vauvoillakin.

Vauvat ovat tietysti erilaisia, eli se miten meidän vauva viestii, ei välttämättä kuvasta lainkaan jotakin toista vauvaa. Jokainen vanhempi oppii varmasti tulkitsemaan omaa lastansa ja hänen tarpeitaan.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Terveydenhoitajaopinnot ja lasten päivähoitopaikat

Moikka! Ajattelin päivittää teille vähän kuulumisia siitä, miten päivähoito- ja opiskeluasiat edistyvät. Olen tosiaan ottanut nyt opiskelupaikan vastaan ja ilmoittanut itseni läsnäolevaksi syksylle.

Omat fiilikset ovat olleet todella ristiriitaiset; olen hyvin innoissani ja motivoitunut terveydenhoitajaopinnoista, mutta samaan aikaan olo myös hyvin haikea. Tuntuu pahalta laittaa Oiva hoitoon 10kk iässä. Minulle tämä on varmaan vaikeampaa kuin pojille.

Maanantaina sitten soittelin päiväkodin johtajalle ja kyselin onko perhepäivähoidossa tilaa, mutta kuten jo aavistelinkin, niin kaikki paikat olivat jo täynnä. Niinpä minua ohjeistettiin laittamaan pojille päivähoitohakemukset vetämään.

Täytin hakemukset heti samana päivänä. Hakulomakkeeseen sai laittaa viisi eri päiväkotia ja ensimmäiseksi toiveeksi laitoimme meitä lähimpänä olevan päiväkodin, jonne kävelee meiltä 5-10 minuutissa.

Toimitin päiväkodin johtajalle Eetun ja minun opiskelijatodistukset, jotta meidän hakemukset käsiteltäisiin mahdollisimman nopeasti. Ja jo heti seuraavana päivänä sain puhelun; pojille oli jo hoitopaikat tiedossa! Ihan mielettömän hienoa, että hoitopaikat järjestyivät näin nopeasti.

Toivomassamme päiväkodissa on tilaa molemmille lapsille, joten todennäköisesti syksyllä pojat aloittavat kyseisessä päiväkodissa. Hakemuksiin on myös kirjattu, että ensisijainen toive olisi päästä perhepäivähoitoon. Eli mikäli peruutuspaikkoja ilmaantuisi, niin niihin voisi olla mahdollista päästä.

Tänään olen myös käynyt työpaikallani tekemässä opintovapaahakemuksen. Minulla on vakituinen lähihoitajan paikka palvelutalossa. On kuitenkin mahdollista etten enää palaa kyseiseen työpaikkaan, mikäli terveydenhoitajaopintojen aikana avautuu uusia työmahdollisuuksia.

Ihanaa loppuviikkoa!