Karhusola

aidon arkinen

Liikunnan monet hyödyt ja rakkaus omaa kroppaa kohtaan

on
12. tammikuuta 2019
Moi kaikki ja ihanaa lauantai-iltaa! Minulla on ollut aamusta alkaen ihanan energinen olo, vaikka nukuinkin viime yönä hieman katkonaisesti. Auringonpaisteellakin oli varmasti vaikutusta mielialaan. Myös liikuntaharrastuksen aloituksella on ollut positiivisia vaikutuksia; sen lisäksi että olen virkeämpi ja motivoituneempi, niin jaksan myös kiinnittää huomiota ruokavaliooni. Haluan päästä järjettömästä sokeririippuvuudestani eroon, joten en ostele kotiin mitään herkkuja hetkeen. Herkkulakkoa on jatkunut vasta noin viikon ajan, mutta tähän mennessä se sujunut todella hyvin. Mielestäni on ihan ok pitää karkkipäivä kerran viikossa ja niin se tulee toivottavasti jatkossa olemaankin, ensin minun on vain päästävä eroon jatkuvasta makean syömisestä. Jos nyt sallisin itselleni herkutteluhetken kerran viikossa, niin itseni tuntien tiedän, että se riistäytyisi nopeasti käsistä ja herkuttelusta tulisi taas jokapäiväistä. Kunhan jatkuva makeanhimo on selätetty, saatan ehkä uskaltaa ottaa itselleni pienen herkutteluhetken.

Mainitsinkin jo hieman edellisessä postauksessa tavotteistani kuntosalitreenin suhteen. Tärkeimpiä asioita urheilussa ovat mielestäni terveyden ylläpitäminen ja parantaminen, hyvänolon (henkisen ja fyysisen) tavoittelu sekä kehittyminen (lihasmassa, kestävyys jne). Kun mainitsen ihmisille aloittaneeni liikuntaharrastuksen, saan usein vastaukseksi jotain tämän kaltaista: "sähän olet jo noin hoikassa kunnossa, eihän sun tarttis käydä salilla". En urheile pudottaakseeni painoa, vaan urheilen kaikista yllämainituista syistä. Liikunnalla tavoittelen terveyttä ja hyvää oloa. Heikon lihaskunnon vuoksi minulla menee usein selkä ja hartiat jumiin, joten siinäkin on ehdottomasti kehittämisen varaa. Liikunnalle voi siis olla monia muitakin syitä, kuin painonpudotus.


Olen tyytyväinen kroppaani ja enemmänkin, rakastan sitä. Se on tehnyt uskomattoman työn kantaessaan kaksi raskautta, synnyttänyt kaksi poikaa ja vieläpä palautunut koettelemuksista hyvin nopeassa ajassa. Viimeisimmästä synnytyksestä on pian kulunut 1v3kk. Mielestäni olen täysin normaalin kokoinen ja painoinen, joten välillä hieman ihmettelen muiden kommentteja ulkonäöstäni. Muutamaan saamaani kysymykseen voin selvyyden vuoksi vastata lyhyesti.
"Syötkö tarpeeksi?". Syön riittävästi ja monipuolisesti, mutta imetys toki kuluttaa paljon. Siksi välillä mietinkin mitä saisin lisättyä ruokavaliooni, ettei painoni putoaisi enempää. Imetyksen vuoksi juon myös paljon vettä.
"Miksi olet noin pienikokoinen?" Olen aina ollut kooltani pieni ja suvussani on muitakin pienikokoisia naisia. Tähän en osaa sen kummemmin vastata.

Pyysin tänään Eetua ottamaan minusta muutaman kokovartalokuvan, jotta pystyisin niiden avulla seuraamaan kropassani tapahtuvia muutoksia. Siitä saa hirveästi lisää motivaatiota, kun huomaa kehityksen näkyvän myös ulospäin. Uudet kuvat voi ottaa vaikkapa kuukauden välein ja niitä on sitten mielenkiintoista vertailla kuukauden takaisiin kuviin.


Vatsalihasten välissä on vielä noin sentin mittainen erkauma, mutta olen uskaltanut pikku hiljaa herätellä vatsalihaksia. Aloitin lantionpohjalihasten treenaamisella ja vinoilla vatsalihaksilla, ennen kuin ryhdyin harjoittamaan suoria vatsalihaksia. Raskauden jälkeen treenaaminen kannattaa aloittaa aina varovasti ja omaa kroppaa kuunnellen.


Palailen vastaavanlaisten kuvien muodossa kuukauden tai parin päästä. Nyt hyvää yötä!

Sinun arkesi on hänen lapsuutensa

on
7. tammikuuta 2019
Moikka piiiiitkästä aikaa! Viimeksi kirjoittelinkin teille viime vuoden puolella, enkä ole sen jälkeen ehtinyt kyselemään teidän kuulumisia lainkaan. Toivottavasti teillä on lähtenyt tämä vuosi hyvin käyntiin, aika moni teistä on varmaan palannut jo lomilta arjen äärelle. Me tosiaan lomaillaan vielä tämän viikon ajan, ja sitten minulla jatkuukin taas koulu ja pojilla päiväkoti. Meillä meni uusivuosi ihan rauhallissa merkeissä kotosalla, koska Onnille nousi korkea kuume juuri uudenvuoden aattona. Tässä lomaillessa ollaan touhuttu ihan arkisia juttuja, mm. nukuttu aamulla pitkään, nähty kavereita ja käyty riehumassa hoplopissa. Sen lisäksi aloitin jälleen pitkän tauon jälkeen käymään kuntosalilla ja uimassa. Tavoitteena olisi saada treenattua etenkin selän ja käsien lihaksia, koska minulla tuo selkä tahtoo aina mennä niin herkästi jumiin. Ehkä nuo kovaa vauhtia lähestyvät häät saavat minuun vielä vähän ekstra motivaatiota treenien suhteen.

Tänään haluan kirjoitella teille aikuisen somen käytöstä ja lapsen kanssa leikkimisestä. Kuten mainitsin, en ole kirjoittellut tänne blogiin nyt hetkeen. Syynä siihen on osittain se, että kadotin hetkeksi inspiraation kirjoittamiseen. Hääblogin puolelle on ollut jotenkin hyvin helppoa ja luontevaa kirjoittaa, kun taas Karhusola- blogi tuntuu olevan vähän horroksessa. Siihen on myös toinen syy; en ole halunnut avata läppäriäni laisinkaan, koska se aika on pois pojiltani. Yhden blogitekstin kirjoittaminen vie usein melko paljon aikaa, koska se vaatii kirjoitusasun viimeistelyä, tekstien hiomista ja kuvien ottamista, lisäilyä ja niin edelleen. Sanon nopeasti tähän väliin, että tätä tekstiä pystyin lähteä kirjoittamaan, koska sain tänään pitkästä aikaa pojat nukahtamaan päiväunille samaan aikaan. Ja vaikka olenkin viime aikoina pysynyt aika paljon poissa läppäriltäni, niin huomaan usein selailevani puhelintani. Instagram tilin ja stoorin päivitys sekä toisten julkaisujen selaaminen, Facebookin kirppis-, vauva- ja hääryhmien selaaminen, kommentointi sekä omat julkaisut, kavereiden kanssa viestittely, sähköposti... Erilaisten somekanavien selaamiseen saa kulumaan vaikka miten paljon aikaa. Päivitysten tekeminen ja uusien seuraajien kerryttäminen voi tuntua tärkeltä, vaikka todellisuudessa tärkein asia löytyy läheltä, omat lapset. Haluan kiinnittää huomiota omaan ajankäyttööni puhelimella. Siihen on käsittääkseni olemassa myös jotain appeja, sellaisia joihin asetetaan sallittu tuntimäärä per päivä ja sen täyttyessä puhelinta ei tarvitse enää vilkuilla sen päivän aikana. Sattuuko joku teistä tietämään/muistamaan millä nimellä vastaavanlainen appi löytyy play storesta? Puhelimen käyttö on ihan ok, kunhan se ei vie liikaa huomiota.


Tässä lähiaikoina huomasin jossain somekanavassa (ylläripylläri, missäs muuallakaan) otsikossakin mainitun lauseen: "sinun arkesi on jonkun lapsuus". Lause jäi jotenkin soimaan päähäni ja silloin ajattelin, että haluan panostaa lasteni arkeen olemalla siinä mahdollisimman paljon läsnä. Lapset ovat pieniä vain hetken ja haluan nauttia jokaisesta päivästä heidän kanssaan. On ihana huomata, kun lapsi oppii jotain uutta ja toisaalta vastavuoroisesti opin aina lapsistani jotain uutta ja opin päivä päivältä tuntemaan heidän luonteenpiirteitään aina hieman paremmin. Lapsi ei enää myöhemmin muista, oliko heillä kotona tavarat järjestyksessä ja pyykit viikattuina, eikä kodin siisteys toimi mittarina hyvälle tai huonolle vanhemmalle. Sen sijaan lapsi muistaa mm. tuliko hän kuulluuksi, lohdutettiinko häntä, rakastettiinko häntä, oltiinko hänelle läsnä ja oliko koti turvallinen paikka olla. Ennen siivosin kotona hullunlailla ja lapset levittivät kaikki lelut sitä mukaa, kun sain edellisiä siivottua pois. Nykyisin en tee enää sitä. Onni osaa jo itse osallistua omien lelujensa siivoamiseen jonkin verran ja teemmekin usein niin, että edelliset leikit täytyy korjata pois ennen kuin uusi leikki voi alkaa. Loput tavarat siivoamme usein iltaisin Eetun kanssa yhdessä paikoilleen, sen jälkeen kun pojat ovat jo menneet nukkumaan. Mielestäni se on toiminut ihan hyvin ja ainakin se tuottaa vähemmän stressiä kuin jatkuva siivoaminen. Ja hei somekanavienkin selaamisen voi ajoittaa iltaan, kunhan ette laiminlyö parisuhdeaikaanne. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.

Toivottavasti saitte kiinni tekstin pointista, ehkä tiivistetysti "unohda ne tiskit hetkeksi ja ole läsnä lapsellesi nyt". Tai voihan jokainen käyttää luovuttaan ja tehdä kotitöistä vaikkapa jonkinlaisen leikin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla; kotityöt ja yhteinen aika lasten kanssa. Ihanaa viikkoa kaikille, touhutkaa lastenne kanssa jotain kivaa!

Imetystä yhdellä rinnalla

on
27. joulukuuta 2018
Moi kaikille, toivottavasti teillä meni joulu kivasti! Me oltiin pari yötä mun äidin luona ja siellä oli koko muukin perhe koolla, joten joulun vietto sujui oikein mukavissa merkeissä pelaillen, syöden ja rentoutuen. Saan lomailla poikien kanssa vielä tammikuun puoleen väliin saakka, mutta Eetulla jatkui tänään jo työt.

Minulla on jo pidemmän aikaa ollut mielessä kirjoitella teille imettämisestä yhdellä rinnalla, mutta sen aloittaminen tuntui aiemmin vähän vaikealta. Asia nimittäin tuntui pitkään melko kiusalliselta, joten en kertonut siitä monillekaan. Nyt kuitenkin koen, että asiasta on helppo puhua eikä se enää vaivaa minua ja osaan jopa heittää asiasta jo huumoriakin. Haluan kohdistaa kirjoitukseni etenkin raskaana oleville ja imettäville naisille, kertomalla, että vauva kasvaa ihan yhtä hyvin myös yhdellä rinnalla imetettynä. Aika vähän itselleni on tullut vastaan kirjoituksia kyseisestä aiheesta, osittain varmasti sen vähäisyyden vuoksi, mutta toisaalta osittain ehkä myös häpeän vuoksi.


Onnin syntymän jälkeen maito nousi molempiin rintoihini hyvin, ja imetin Onnia sairaalassa vuorotellen molemmista rinnoista, kuten kätilöt minua ohjeistivat. Kotona pyrin jatkamaan tätä vuorottelua, mutta vauvaa oli hyvin kätevä kantaa vasemmalla puolella, jotta oikea käsi oli vapaana esim. ruoanlaittoa varten. Siinä kokkaillessani vauva usein söi samalla tissiä ja pian huomasinkin imettäväni useimmiten ainoastaan vasemmalla rinnalla. Tarjosin Onnille maitoa myös oikeasta rinnasta, mutta hän alkoi hylkimään rintaa, koska siitä tuli vähemmän maitoa ja heruminen kesti kauemmin. Jonkin aikaa yritin pumpata oikeasta rinnasta maitoa, jotta saisin maidontuloa kiihdytettyä. En ole kuitenkaan koskaan oikein saanut maitoa pumpattua, en edes vasemmasta rinnasta, joten luovutin pumppaamisen suhteen aika pian. Onnin ollessa n. 4 kuukauden ikäinen lopetin oikealla rinnalla imettämisen kokonaan.

Minua ei sinänsä haitannut yhdellä rinnalla imettäminen, koska minulle tärkeintä oli se, että lapsi kasvaa ja voi hyvin. Häpesin kuitenkin rintojani. Oikea rinta menetti nopeasti pallomaisen kiinteän muotonsa ja tilalle jäi pieni tyhjä nahkapussi. Vasen rinta oli vähintäänkin tuplasti isompi, kuin mitä oikea rinta oli. Sellaisilla eripari rinnoilla nolotti näyttäytyä uimahalleissa ja rannoilla. Liivien kanssa ei arkena ollut ongelmia, koska trikoisiin imetysliiveihin meni tissi kuin tissi. Mutta silloin kun olin lähdössä johonkin ilman vauvaa ja halusin pukea kaarituelliset rintaliivit, niin eiväthän ne istuneet päälle laisinkaan. Toiseen kuppiin olisi pitänyt tunkea kolme paria sukkia, jotta se vastaisi yhtään vasemman rinnan kokoa. Kaarituellisten liivien lisäksi luovuin tiukoista paidoista, joista rintojeni kokoeron niin helposti huomasi. Pieniä ongelmia muodostui myös siinä vaiheessa, kun Onnille puhkesivat ensimmäiset hampaat, joita hän tietysti testaili minun nänniini. Yhden kerran Onni sai puraistua nänniin hyvin kipeän haavan ja imettäminen tuntui kuin puukolla viillettäisiin. Silloin minua kyllä harmitti, ettei toisesta rinnasta tullut maitoa. Haava onneksi parani nopeasti, kun laitoin siihen rasvaa jokaisen imetyskerran päätteeksi.


Lopetin Onnin imettämisen hänen ollessaan vuoden ikäinen. Samoihin aikoihin aloin odottamaan Oivaa. Rinnoissani en huomannut silloin suuria muutoksia, ainoastaan kokoero hieman tasoittui. Oivan syntymän jälkeen maito nousi jälleen molempiin rintoihin hyvin. Oiva ei kuitenkaan jostain syystä suostunut imemään oikeasta rinnasta, joten imetin jälleen ainoastaan vasemmalla rinnalla. Tässä vaiheessa asia jo lähinnä huvitti minua, vaikka samalla vähän tuskastelinkin ulkonäköasian kanssa. Oiva on nyt 1v2kk ja imetän häntä edelleen. Rintojen kokoero on onneksi tasoittunut jo aika paljon ja vasenkin tissi alkaa muistuttamaan patakinnasta. Rinnat ovat yhä kuitenkin niin eri puusta veistettyjä, että niille on annettu omat nimensä. Vitsailenkin usein Eetulle, että meidän täytyy tehdä vielä kaksi lasta, jotta voin tasapainoksi imettää heitä molempia ainoastaan oikeasta rinnasta. Saisin sitten imetyksen päätyttyä kantaa kahta yhtä nätisti roikkuvaa nahkapussia.

Vaikka tekstistäni paistaa ajoittain vitsikkyys aihetta kohtaan, niin sen tarkoituksena ei ollut kuitenkaan loukata ketään yhdellä rinnalla imettävää naista. Tiedän että aihe on osalle naisista myös vakava, arka ja henkilökohtainen. On naisia, jotka rintasyövästä johtuvan rinnanpoiston vuoksi imettävät yhdellä rinnalla ja silloin siihen liittyy usein monenlaisia tunteita. Mutta onhan se ihan mielettömän upeaa, että naisen kroppa kykenee imettämään lastaan vaikka toinen rinta puuttuisikin ❤️

PS Kattokaa nyt tota viimeistä kuvaa, mikä pieni riiviö mun tissillä oikeen käy!


Oiva yökylässä ensimmäistä kertaa

on
18. joulukuuta 2018
Moi ja kivaa tiistaita! Tänään pojilla oli päiväkodissa joulujuhla ja itselläni tämän vuoden viimeinen koulupäivä, joten nyt saadaan rauhassa alkaa valmistautua jouluun. Jossain välissä täytyisi ehtiä vielä leipomaan piparkakkutalo, kun siitä on tullut sellainen jokavuotinen perinne. No, on tässä vielä huimat 6 yötä jouluun, eli hyvin ehtii!


Viime viikon lauantaina uskaltauduin jättämään Oivan ensimmäistä kertaa yökylään. Onni ja Oiva menivät siis molemmat äitini luokse yökyläilemään. Minua alkuun jännitti, että miten Oiva pärjää ilman tissiä koko illan ja yön. Sen jännittäminen osoittautui kuitenkin turhaksi, koska Oiva oli herännyt yön aikana vain pari kertaa ja nukahtanut myös nopeasti uudestaan pienellä silittelyllä.

Yleensä Oiva heräilee vielä kahdesta neljään kertaa yössä syömään. Välillä olen jo harkinnut yösyöttöjen lopettamista, mutten toisaalta koe heräilyjä liian raskaaksi itselleni. Eli toistaiseksi etenemme tässäkin asiassa lapsentahtisesti.

Illalla pikkusiskoni lähetti minulle ihanan kuvan pojista nukkumassa sylitysten. Toivottavasti tuosta kuvasta saa selvää.


Minkäs ikäisinä teidän pikkuiset ovat yökyläilleet ensimmäistä kertaa?