Moi ja kivaa alkanutta viikkoa! Meillä alkoi tosiaan tälläviikolla uudenlainen arki, kun pojat aloittivat eilen päivähoidossa ja minulla oli tänään ensimmäinen koulupäivä. Viimeviikolla oltiin torstaina ja perjantaina tutustumassa koko perheen voimin päiväkodin tiloihin, henkilökuntaan ja toimintaan. Ryhmän koosta jne. voit lukea lisää täältä.
Eilen vietiin lapset yhdeksän aikoihin päiväkodille. Onni jäi hyvillä mielin leikkimään, mutta Oiva aloitti itkun ennenkuin oltiin ehditty ovesta ulos. Tuntuihan se toki pahalta jättää itkevä lapsi vieraaseen syliin, mutta toisaalta pakkohan meidän on tätä harjoitella.
Kahdentoista aikoihin menin takaisin päiväkodille. Olin valmistautunut hakemaan naamapunaisena huutavan lapsen, mutta sen sijaan vastassani olikin hymyssä suin ruokaileva pikkuinen. Muutama onnenkyynelhän siinä meinasi itseltä tirahtaa, kun huomasin että pojilla on kaikki oikein hyvin.
Oiva oli kuulemma lopettanut itkun aamulla hyvin nopeasti, mutta oli vaatinut aika paljon sylissä oloa. Onni sen sijaan oli aika paljon kysellyt "Missä äiti on? Menikö isi töihin? Missä isin työpaikka on?". Onnikin oli kuitenkin ollut oikein reipas.
Tänään aamulla sitten lähdin kouluun kahdeksan aikoihin aamulla. Pojat jäivät isin kanssa kotiin, kunnes Eetunkin piti lähteä töihin. Eetu vei lapset päiväunien jälkeen päiväkodille, eli noin kahden aikoihin. Onni ei olisi kuulemma mielellään jäänyt hoitoon ja oli sanonut Eetulle: "Isi älä mene töihin".
Jonkin aikaa Onni oli ollut kiukkuinen, eikä suostunut syömään välipalaa tai leikkimään. Onneksi ikävä unohtui nopeasti, kun hoitaja kertoi Onnille kuvien avulla mitä tapahtuu seuraavaksi ja milloin äiti tulee hakemaan. Neljän aikoihin hain kaksi hyväntuulista poikaa päiväkodin pihasta.
Ensimmäinen koulupäiväni meni myös oikein kivasti ja sain heti uusia kavereita. Luokallani on sattumalta myös toinenkin äiti, jolla on Oivan ikäinen lapsi kotona. Joten olikin oikein mukavaa löytää luokalta kaveri, jolla on hyvin samankaltainen elämäntilanne. Vertaistukea löytyy siis koulupäivän aikana hyvinkin läheltä❤️
Huomenna minulla alkaa koulu 10:30 ja vien pojat sitä ennen päiväkodille. Ehkä tämä arki alkaa tästä sujumaan pikkuhiljaa. Kivaa päivänjatkoa!
Eilen vietiin lapset yhdeksän aikoihin päiväkodille. Onni jäi hyvillä mielin leikkimään, mutta Oiva aloitti itkun ennenkuin oltiin ehditty ovesta ulos. Tuntuihan se toki pahalta jättää itkevä lapsi vieraaseen syliin, mutta toisaalta pakkohan meidän on tätä harjoitella.
Kahdentoista aikoihin menin takaisin päiväkodille. Olin valmistautunut hakemaan naamapunaisena huutavan lapsen, mutta sen sijaan vastassani olikin hymyssä suin ruokaileva pikkuinen. Muutama onnenkyynelhän siinä meinasi itseltä tirahtaa, kun huomasin että pojilla on kaikki oikein hyvin.
Oiva oli kuulemma lopettanut itkun aamulla hyvin nopeasti, mutta oli vaatinut aika paljon sylissä oloa. Onni sen sijaan oli aika paljon kysellyt "Missä äiti on? Menikö isi töihin? Missä isin työpaikka on?". Onnikin oli kuitenkin ollut oikein reipas.
Tänään aamulla sitten lähdin kouluun kahdeksan aikoihin aamulla. Pojat jäivät isin kanssa kotiin, kunnes Eetunkin piti lähteä töihin. Eetu vei lapset päiväunien jälkeen päiväkodille, eli noin kahden aikoihin. Onni ei olisi kuulemma mielellään jäänyt hoitoon ja oli sanonut Eetulle: "Isi älä mene töihin".
Jonkin aikaa Onni oli ollut kiukkuinen, eikä suostunut syömään välipalaa tai leikkimään. Onneksi ikävä unohtui nopeasti, kun hoitaja kertoi Onnille kuvien avulla mitä tapahtuu seuraavaksi ja milloin äiti tulee hakemaan. Neljän aikoihin hain kaksi hyväntuulista poikaa päiväkodin pihasta.
Ensimmäinen koulupäiväni meni myös oikein kivasti ja sain heti uusia kavereita. Luokallani on sattumalta myös toinenkin äiti, jolla on Oivan ikäinen lapsi kotona. Joten olikin oikein mukavaa löytää luokalta kaveri, jolla on hyvin samankaltainen elämäntilanne. Vertaistukea löytyy siis koulupäivän aikana hyvinkin läheltä❤️
Huomenna minulla alkaa koulu 10:30 ja vien pojat sitä ennen päiväkodille. Ehkä tämä arki alkaa tästä sujumaan pikkuhiljaa. Kivaa päivänjatkoa!
Onnea uuteen arkeen! Muistan, kun Olivia aloitti 1v 5kk ikäisenä päiväkodin, ekat päivät olivat yhtä itkua (molemmilla) ja pitkiä haleja aamutuimaan. Siitä se rutiini lähti kuitenkin etenemään ja jo viikon, kahden kuluttua, päiväkotiin jäi iloinen lapsi - koska päiväkodissa oli tekemistä, kavereita ja illalla äiti tai isä tuli aina hakemaan kotiin :) Toisen lapsen kohdalla oli jo helpompaa, vaikkakin Alex aloitti päiväkotiuransa myöskin 1v5kk ikäisenä. Mutta tämä oli helpompaa, koska pk oli jo tuttu isosiskon kautta ja mikä parasta, myös se isosisko oli siellä, joten saivat toisistaan tukea ja turvaa <3
VastaaPoistaNyt lapset ovat 5v ja 3v ja kesälomalla kuului useamman kerran "milloin voidaan mennä jo päiväkotiin, kavereita on ikävä", joten paljon tsemppejä sinne, hyvin se menee!
Kiitos! <3 No teilläkin on ollut sitten ihana tilanne kun lapset ovat olleet samassa päiväkodissa. Se kyllä todella helpottaa aloitusta, kun tietää että he saavat toisistaan turvaa:)
PoistaVoi mä niin muistan tuon aloituksen. Meillänuorempi oli 1v5kk kun aloittivat vuorohoidossa. Valehtelematta alku oli todella pitkään itkuista, mutta kyllä se siitä ajan kanssa.
VastaaPoistaSain ekan kk ajan pyytämättä kuvaviestejä miten pojilla menee, se helpotti kovasti sitä alun tuskaa.
Oi toi kuulostaa kyllä niin kivalta, että saa nähdä kuvia päivän kulusta, helpottaa varmasti omaa oloa! Onneksi ollaan selvitty aika vähillä itkuilla ainakin toistaiseksi.
PoistaKiva lukea että kaikki meni hyvin! :) Meillä on päiväkodin aloitus vielä edessä, ja koska täällä on tehty hampaita, vähän jänskättää millainen kiukku on edessä..
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja tsemppiä teillekkin aloitukseen! :)
PoistaTsempppiä teille kaikille sinne uuden arjen keskelle! :) Kuulostaa, että lapsilla on mennyt oikein kivasti päiväkodin aloitus. Normaaliahan se nimittäin on, että niitä ikävä-hetkiä on. Tosin ne taitaa normaaliudestaan huolimatta olla, aika rankkoja vanhemmille. Tunteet... Meillä on itse asiassa tulossa ihan sama tilanne vastaan vajaan parin viikon päästä. Itse jatkan opintoja ja lapsi aloittaaa päiväkodin. Oli siis tosi mukava lukea teidän kokemuksia päiväkodin aloituksesta :) :)
VastaaPoistahttp://lifewithhannamari.blogspot.com
Kiitos paljon!! Onhan ne ikävän hetket raskaita, mutta onneksi ikävä on ainakin meidän lapsilla unohtunut aika nopeasti kun on kivaa tekemistä ja kavereita :) Paljon tsemppiä teillekkin päiväkotiarkeen ja sinulle opintoihin!
PoistaOnnea opintoihin ja pojille päiväkotiin. Näin päiväkodin sedän vinkkelistä voin sanoa, että nopeasti lapset tottuvat ja arki alkaa luistamaan.
VastaaPoistaKiitos paljon! Joo eiköhän tämä arki ala tästä rullaamaan :)
Poista