Terveisiä laiturin nokasta ja +28°C asteisesta auringon paahteesta! Järvivesi on yhtä lämmintä kuin ulkoilma. Ollaan taas vaihteeksi eksytty mökkeilemään, mutta tämä on oikeastaan parasta mitä kesä voi tarjota.
Tässä kun ollaan otettu lasten kanssa koko kesä ihan lomailun kannalta, niin olen pohdiskellut äitiyttä vähän erilaiselta kantilta.
Moni on varmasti kuullut, kuinka äitiyden on sanottu olevan raskasta. Ja onhan se välillä, ihan oikeasti. Mutta yleensä se on raskasta silloin kun lapsella on erilaisia vaiheita menossa, mm. vauvan eroahdistus, taaperon uhma tai teinin murrosikä. Toki on täysin eri asia, mikäli lapsella on esimerkiksi jokin kehityshäiriö, hän on sairas tai hänellä on paljon erilaisia allergioita tai jotakin muuta erityistä.
Se onko äitiys raskasta vai ei, on varmasti paljon kiinni äidin omasta henkisestä hyvinvoinnista ja muutenkin tasapainoisesta elämästä. Ainakin itse ajattelisin asian niin, että hyvinvoiva äiti tarkoittaa myös hyvinvoivia lapsia ja näin ollen arki on pääsääntöisesti miellekästä.
No onko äitiys sitten omasta mielestäni raskasta? On ja ei. Toisinaan on päiviä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan ja lapset kiukuttelevat aamusta iltaan saakka. Silloin kiukku tarttuu herkästi myös minuun itseenikin ja sitten olemmekin koko perhe yhtä naantalin aurinkoa. Mutta pääosin päivät menevät kuitenkin kivasti, kun touhuamme yhdessä milloin mitäkin.
Silloin kun Oiva oli juuri syntynyt, otin aika paljon stressiä äitiydestä. Minua mietitytti riitänkö äitinä ja miten voisin antaa itsestäni vielä enemmän. Olen kuitenkin vähitellen osannut höllätä asennettani ja sitä myöten tajunnut, ettei vanhemmuutta tarvitse ottaa niin vakavasti eikä itselleen kannata olla niin ankara.
Ja voin ihan rehellisesti myöntää, että kyllä meilläkin on arki välillä todella raskasta. Oiva on minussa todella paljon kiinni ja Onni on uhmaiässä. Se yhdistelmä on toisinaan todella uuvuttava. Positiivinen asenne ja "minä riitän" ajattelu tekevät kuitenkin minusta ja perheestäni onnellisemman ja stressittömämmän.
Sen sijaan että ajattelisit "ompas vanhemmuus raskasta", voisit ajatella "minä teen parhaani ja hyväksyn sen etten ole täydellinen". Toivottavasti saitte ajatuksistani yhtään kiinni. Näiden sanojen saattelemana toivotan teille positiivista mieltä ja kivaa loppuviikkoa!
Tässä kun ollaan otettu lasten kanssa koko kesä ihan lomailun kannalta, niin olen pohdiskellut äitiyttä vähän erilaiselta kantilta.
Moni on varmasti kuullut, kuinka äitiyden on sanottu olevan raskasta. Ja onhan se välillä, ihan oikeasti. Mutta yleensä se on raskasta silloin kun lapsella on erilaisia vaiheita menossa, mm. vauvan eroahdistus, taaperon uhma tai teinin murrosikä. Toki on täysin eri asia, mikäli lapsella on esimerkiksi jokin kehityshäiriö, hän on sairas tai hänellä on paljon erilaisia allergioita tai jotakin muuta erityistä.
Se onko äitiys raskasta vai ei, on varmasti paljon kiinni äidin omasta henkisestä hyvinvoinnista ja muutenkin tasapainoisesta elämästä. Ainakin itse ajattelisin asian niin, että hyvinvoiva äiti tarkoittaa myös hyvinvoivia lapsia ja näin ollen arki on pääsääntöisesti miellekästä.
No onko äitiys sitten omasta mielestäni raskasta? On ja ei. Toisinaan on päiviä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan ja lapset kiukuttelevat aamusta iltaan saakka. Silloin kiukku tarttuu herkästi myös minuun itseenikin ja sitten olemmekin koko perhe yhtä naantalin aurinkoa. Mutta pääosin päivät menevät kuitenkin kivasti, kun touhuamme yhdessä milloin mitäkin.
Silloin kun Oiva oli juuri syntynyt, otin aika paljon stressiä äitiydestä. Minua mietitytti riitänkö äitinä ja miten voisin antaa itsestäni vielä enemmän. Olen kuitenkin vähitellen osannut höllätä asennettani ja sitä myöten tajunnut, ettei vanhemmuutta tarvitse ottaa niin vakavasti eikä itselleen kannata olla niin ankara.
Ja voin ihan rehellisesti myöntää, että kyllä meilläkin on arki välillä todella raskasta. Oiva on minussa todella paljon kiinni ja Onni on uhmaiässä. Se yhdistelmä on toisinaan todella uuvuttava. Positiivinen asenne ja "minä riitän" ajattelu tekevät kuitenkin minusta ja perheestäni onnellisemman ja stressittömämmän.
Sen sijaan että ajattelisit "ompas vanhemmuus raskasta", voisit ajatella "minä teen parhaani ja hyväksyn sen etten ole täydellinen". Toivottavasti saitte ajatuksistani yhtään kiinni. Näiden sanojen saattelemana toivotan teille positiivista mieltä ja kivaa loppuviikkoa!
Kiitos mielenkiintoisesta aiheesta :) Äitiys on varmaankin sekä raskasta että homma on kiinni asenteesta. Haluaisin lisätä vielä yhden muuttuvan tekijän: äidin oman luonteen. Äidit ovat ihmisiä ja ihmiset luonteeltaan erilaisia - toisille jotkut osa-alueet ovat raskaampia kuin toisille. Itse huomaan rasittuvani äitiydessä siitä, että lasten kanssa pitää olla yltiösosiaalinen - olin myös ennen lapsia omaa aikaa ja hiljaisuutta säännöllisesti kaipaava. Toisaalta, olen mielestäni hyvä keksimään muksuille tekemistä vaikka tyhjästä, olin myös ennen lapsia hyvä keksimään kaikenlaista. Eli, asenne mutta ehkä myös äidin/vanhemman oma luonne? Mukavaa loppukesää sinulle :)
VastaaPoistaPahoittelut viivästyneestä vastauksesta! Olet täysin oikeassa, että vanhemmat luonteella on todellakin myös tekemistä asian kanssa. Itse olen hieman liian vaativa ja kärsimätön luonteeltani. Tsemppiä teille lapsiarkeen ja ihanaa syksyn jatkoa!
Poista