Oiva 9 kuukautta

Kun kerroin tänään aamulla Onnille että Oiva on jo yhdeksän kuukauden ikäinen, Onni vastasi: "Oiva on iso vauva nassikka!". Ja niinhän se onkin; vielä ihan vauva(varmaan ikuisesti äidin vauva), mutta kuitenkin jo aika iso poika, jolle on kehittynyt jo aivan upea oma luonne.

Oiva on aina ollut positiivinen ja elämän iloinen lapsi. Hän nauraa ja hymyilee jatkuvasti, vaikka saakin isoveikalta välillä turhankin kovaa kohtelua. Oiva on tällähetkellä myös siinä iässä, että hän tarvitsee äitiään jatkuvasti. En saa poistua näkyvistä tai muuten alkaa itku. Se on tietysti itselle välillä vähän raskasta, mutta toisaalta ajattelen sen niin, että tulee vielä aika jolloin äidin syli ei enää kelpaakkaan. Niinpä nautinkin jokaisesta sylittely hetkestä pienen palleroni kanssa.

Oivan motoriset taidot ovat kehittyneet myös hurjasti. Oiva vie hienosti ruoat suuhunsa(ja kaiken muunkin), myös pinsettiote sujuu. Hän konttaa jo todella taitavasti ja nopeasti, joten ryömiminen on jäänyt jo kokonaan pois käytöstä. Oiva nousee myös istumaan ja tukea vasten seisomaan. Oivan otsasta kyllä huomaakin, että seisomista on harjoiteltu, koska muutaman kerran on myös menty nurin ja saatu muistoksi mustelmia.

Syöminen sujuu kokoajan vähän paremmin. Oiva nirsoili pitkään soseiden kanssa, mutta suostuu nyt syömään niitä jo melko hyvin. Edelleen sormiruokailu on kuitenkin mieluisempaa. Vihannekset, marjat ja hedelmät ovat Oivan lemppareita, mutta myös bataatti, porkkana ja parsakaali maistuvat. Liharuokia olen ollut todella laiska tarjoamaan sormiruoan muodossa, mutta välillä olen tehnyt esim. liha- tai kanapyöryköitä. Aamuisin ja iltaisin teen mikrossa kaurapuuron, joka maistuukin hyvin.

Nukkumisjärjestelyihin ei oikeastaan ole tullut muutoksia. Oiva nukkuu yhä pinnasängyssä ja nostan hänet öisin yhdestä kahteen kertaa sänkyymme syömään. Päiväunia nukutaan yleensä kahdet; ensimmäiset aamupäivästä ja toiset kolmen-neljän aikoihin. Päikkäreitä nukutaan vähän milloin missäkin; autossa, sängyssä, vaunuissa tai kantorepussa.

Uni asiat ovat siis aika hyvällä mallilla. Ainoa asia johon toivoisin muutosta, olisi että Oivan saisi nukutettua sylin sijasta pinnasänkyyn. Oiva on lähes joka ilta nukahtanut joko tissille tai syliin, josta sitten siirrämme hänet sänkyynsä. Mutta tämä on sellainen asia, jota ehtii kyllä harjoitella. Tällä hetkellä olen kuitenkin todella kiitollinen, että Oiva nukkuu yönsä jo niin hyvin. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Hampaita Oivalle ei ole vielä puhjennut ainuttakaan. Onnille tuli ensimmäinen hammas juurikin näihin aikoihin, joten eiköhän Oivakin pian saa ensimmäisen pikkuhampaan suuhunsa.

Myöskään sanoja ei vielä tule, ainoastaan "tä tä tä". Kuitenkin jo tuollaista tavuttelua aikaisemman "äää" sijaan.