aidon arkinen

Kuka on Sara Karhusola?

on
14. maaliskuuta 2018

Moi! Ajattelin kirjoittaa teille tällä kertaa itsestäni. Tämän tekstin luettuasi tunnet minut toivottavasti hieman paremmin. Tätä oli hauska kirjoittaa ja palata hetkeksi ajatuksissa omaan lapsuuteen, toivottavasti tykkäätte! 


1993: Synnyin 4.2.1993 Helsingin kätilöopiston sairaalassa. Äitini mukaan tuolloin oli kaunis aurinkoinen pakkaspäivä.





1994: Asuin ensimmäisen vuoteni Vuosaaressa kerrostaloasunnossa isäni ja äitini kanssa. Meillä oli myös kaksi koiraa. Muutimme Siltamäkeen rivitaloon, kun olin vuoden ikäinen.


1995: Veljeni syntyi marraskuussa.

1996: Naapuriimme muutti perhe, jossa asui kaksi tyttöä. Toinen tytöistä oli syntynyt samana vuonna kuin minä ja toinen samana vuonna kuin veljeni. Tästä vanhemmasta tytöstä tuli heti paraskaverini.

1997: Siskoni syntyi. Olin edelleen naapurin tytön kanssa kuin paita ja peppu.


1998: En tykännyt päiväkodista ja jäin sinne aina itkeskellen. Sisarukset olivat minulle tärkeitä ja olimme kokoajan yhdessä.


1999: Harrastin vuoden ajan satubalettia.

2000: Aloitin koulun Siltamäen ala-asteella parhaanystäväni kanssa. Sain heti paljon uusia kavereita. Samana vuonna aloitin jalkapallon.

2001: Kävimme useana kesänä perheen kanssa vuokramökillä Mikkelissä. Ne reissut oli aina niin ihania, siskon ja veljen kanssa keksittiin aina kaikenlaisia leikkejä automatkoilla ja mökillä.




2002: Toinen pikkusiskoni syntyi alkuvuodesta. Näihin aikoihin myös pojat alkoivat kiinnostamaan ja ihastukseni vaihtui lähes viikottain.



2003: Kesällä sain pitkän odotuksen(ja rahan säästämisen) jälkeen ensimmäisen oman koirani, Kasperin. Olin silloin maailman onnellisin.


2004: Jalkapalloharrastus oli tärkeä ja joukkue oli tiivis. Meillä oli treenejä ja pelejä paljon. Harrastin jonkin aikaa myös koirani kanssa agilityä.


2005: Meikit ja ulkonäkö alkoivat kiinnostaa enemmän. Kävin koiraleirillä muutamana kesänä.

2006: Muutimme perheeni kanssa Siltamäestä Suutarilaan. Aloitin ylä-asteen Torpparinmäen peruskoulussa parhaankaverini kanssa. Ensimmäinen koulupäivä jännitti ihan kamalasti.

2007: Koulussa sujui hyvin ja sain joitakin uusia kavereita. Jalkapalloharrastus taisi joskus näihin aikoihin jäädä pois, kun kiinnostus loppui. Kolmas pikkusiskoni syntyi kesällä. Hetkeä myöhemmin äidilläni todettiin syöpä. Minua harmittaa etten osannut silloin olla äitini tukena.

2008: Äidin ollessa syöpähoidoissa, meillä kävi kotiapulainen auttamassa ruoanlaitossa, lastenhoidossa, siivoamisessa yms. Minulla murrosikä teki tuloaan ja vihasin sitä kun kotiapulainen määräili minua. Kesällä oli rippileiri. Olin siellä sulkeutunut ja häpesin itseäni, koska minulle oli puhjennut paha akne. Akne vaivasi minua n. vuoden verran ja sinä aikana minua kiusattiin koulussa. Koulunkäynti ei enää kiinnostanut ja arvosanat laskivat nopeasti. Ihoni lähti lopulta parantumaan oikeanlaisilla lääkkeillä ja sain itseluottamukseni takaisin.


2009: Sain kesätöitä äitini työpaikalta. Tutustuin irc-gallerian kautta turkulaiseen poikaan, jonka kanssa ihastuimme heti ja aloimme seurustelemaan. Seurustelusuhde ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja ajauduin monen sattumuksen kautta huonoihin piireihin suhteen päätyttyä. Kapinoin vahvasti etenkin äitiäni vastaan ja luulin olevani tarpeeksi aikuinen päättämään omasta elämästäni. Jälkeenpäin olen katunut suunnattomasti sitä, miten epäkunnioittavasti käyttäydyin äitiä kohtaan. Kävin pääsykokeissa ja pääsin Helsingin Diakoniaopistoon opiskelemaan kaksoistutkintoa(lähihoitaja+ylioppilas).

2010: Aika kului pääosin opiskellessa, koska osa lukiokursseista suoritettiin iltaopiskeluna aikuislukion puolella. Tein koulun ohessa lähihoitajan keikkatöitä iltaisin ja viikonloppuisin. Aloitin uudestaan jalkapalloharrastuksen, mutta ehdin treenata vain hetken, kun eturistisiteeni katkesi oikeasta polvesta. Aloitin loppuvuodesta autokoulun. 


2011: Alkuvuodesta kävin polvileikkauksessa ja toivuin leikkauksesta nopeasti. Täytin 18-vuotta ja sain ajokortin. Samana vuonna tapasin Eetun. Hän sai minut pois huonosta porukasta, jossa olin viettänyt liian paljon aikaani. Ihastuimme ja rakastuimme nopeasti. Tiesin heti että hän on juuri se ihminen, joka elämästäni on puuttunut.


2012: Äitini sai terveen paperit, syöpä oli voitettu ❤️ Muutimme Eetun kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Pihlajamäkeen. Ukkini omisti asunnon ja maksoimme hänelle vuokraa. Matkustelimme jonkin verran. Viimeisen opiskeluvuoden suoritin oppisopimuksella muistisairaiden ryhmäkodissa Pasilassa. Loppuvuodesta sain lähihoitajan ja ylioppilaan paperit. Sain Pasilasta vakituisen työpaikan.




2013: Olimme juuri hankkineet pienen englanninbulldoggipennun, Brutuksen, kun Eetu lähti yhdeksäksi kuukaudeksi armeijaan. Kaipasin uusia tuulia työrintamalla ja pääsin töihin kotihoitoon. Se ei kuitenkaan tuntunut omalta jutultani ja hain töitä Pohjois-Haagan palvelutalosta ja sain sieltä vakituisen työpaikan.


2014: Ensimmäinen oma koirani Kasper nukkui pois. Päätös lopetuksesta tuntui pahalta, mutta oikealta. Haimme Eetun kanssa pankista lainaa ja ostimme ukilta asunnon, jossa olimme olleet parin vuoden ajan vuokralla. Eetu pääsi opiskelemaan insinööriksi. Hankimme toisen koiran ja aloimme puhumaan perheenlisäyksestä.


2015: Rakas mummini nukkui pois. Se oli raskasta aikaa, mummi oli minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä. Vanhempani erosivat samana vuonna. Kesällä aloin odottamaan esikoistamme Onnia. Samoihin aikoihin meillä oli kotona putkiremontti ja asuimme sen aikaa Eetun vanhempien luona. Kävin aktiivisesti kuntosalilla loppuraskauteen asti. 


2016: Loppiaisena menimme kihloihin. Helmikuun lopussa Onni syntyi, tehden meistä isän ja äidin. Vuosi meni uuden opettelussa ja Onnin kasvua seuratessa, olimme onnellinen pieni perhe. Onnin syntymän jälkeen olen saanut paljon ihania äitikavereita, heiltä saatu vertaistuki on ollut kultaakin kalliimpaa!


2017: Alkuvuodesta olimme puhuneet, että toinen lapsi saa tulla. Uusi raskaus alkoikin heti ensimmäisestä yrityskierrosta, vaikka olimme varautuneet odottamaan vähintäänkin vuoden, niin kuin Onnin kohdalla oli. Olimme hieman hämillämme, mutta samaan aikaan hyvin onnellisia, kun toinen vauva ilmoitti tulostaan niin pian. Lokakuussa perheemme kasvoi pienellä kauniilla pojalla.



Tulevaisuuden suunnitelmat: Eetun olisi tarkoitus valmistua koulusta tänävuonna. Muutamme isompaan asuntoon, sitten kun saamme pankista lisää lainaa(Eetulla on oltava vakituinen työsuhde tai minun on palattava töihin). Haaveena olisi päästä opiskelemaan terveydenhoitajaksi tai kätilöksi, joten todennäköisesti lähiaikoina aion hakea kouluun. Mikäli pääsisin opiskelemaan, niin pojat aloittaisivat siinä vaiheessa päiväkodin. Häitä ollaan alustavasti suunniteltu ensivuoden kesälle, mutta vielä ei ole kirkkoa varattu.

Tässäpä näitä, toivottavasti tykkäsitte tiivistetystä elämänkerrastani! 
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti