Oiva on nyt kolmen kuukauden ikäinen pieni-ihminen. Itkuisen ja masukipuisen vauvan tilalle on tullut hymyilevä ja seurusteleva poika. Hänen silmänsäkin aivan loistavat kun hän hymyilee. Hän myös seuraa mielellään Onnin touhuja.
Oiva on löytänyt omat kätensä ja nyrkit ovatkin lähes jatkuvasti suussa. Oiva nukkuu yönsä hyvin perhepedissä, hän syö pari kertaa yössä ja jatkaa sitten uniaan. Tosin viimeiset kaksi yötä Oiva on heräillyt 1-2 tunnin välein itkemään tai syömään, ilmeisesti joku kehitysvaihe menossa.
Poika kasvaa hyvin täysimetyksellä, parin viikon takaisessa neuvolassa painoa oli jo reilu 6kg ja pituutta lähes 60cm.
Laitan tähän alle vielä ihanan runon, joka kuvastaa hyvin tätä pienten vauvojen elämää.
"Päivisin minä herään, nukun ja opin uutta, enkä tuhlaa aikaa
syön äkkiä, että ehdin nähdä mikä äskeisen äänen aiheutti
ja joka hetki minä kasvan.
Äidilläkin on kova kiire laittamaan ruokaa, siivoamaan ja auttamaan veljeä.
ja joka hetki minä kasvan.
Äidilläkin on kova kiire laittamaan ruokaa, siivoamaan ja auttamaan veljeä.
Minä kiikun äidin käsivarrella ja ihmettelen kaikkea uutta.
Mutta iltaisin veljen mentyä nukkumaan
silloin makoilen äidin kanssa!
Olemme kaksin, vatsat vastakkain ja minä saan syödä maitoa
silloin makoilen äidin kanssa!
Olemme kaksin, vatsat vastakkain ja minä saan syödä maitoa
ja miten minä maltankaan syödä!
Äiti kertoo minulle hämärässä miten ihana minä olen ja silittää minua
Äiti kertoo minulle hämärässä miten ihana minä olen ja silittää minua
ja minä syön yhä
Enkä muista muuta kuin että minulla on tässä niin hyvä olla."
Enkä muista muuta kuin että minulla on tässä niin hyvä olla."
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti